Kotopuolen terveisiä

Mä tykkään kun kirjoittelen tänne aina sillon tällön ja koto Suomesta on tullut kommenttia tänne. Kiva lukea töiden jälkeen.

Kiitos kaikille :)

Tiistai toivoa täynnä

Vai onko sittenkään? Taas yksi vapaapäivä, nätti päivä näyttää tästä ehkä muodostuvan. Kun vain lähenisi tuota kolmeakymmentä keli, niin voisin tuohon Albert Parkkiin mennä katselemaan mustia joutsenia ja kirjoittelemaan. Kun täällä sisällä se tuntuu jotenkin turhalta. Vaikka sehän on omaa mielialaa vaan. Vaikka mä kuinka pidän tästä paikasta, välillä kun sataa, tää muistuttaa liikaa Suomea. Mä en halua tuon veden tippuvan taivaalta, haluan että aurinko paistaa. Tiedätte varmaan siellä mistä puhun. Ja saan valittaa, koska sen takia me myös tänne tultiin, että täällä olisi lämmin. Te olette jääneet sinne. Eli, kaikki suuntaa nyt lämpimään ja pois ne tekosyyt.

"That's the funny thing about fate... if you don't follow, it will drag you where it wants to go."
Hassua kuinka nuo sanat jäikin pyörimään päähän. Noinhan se vähän on, kaikki asiat sut aina johdattaa samaan suuntaan. Miettii vaan mikähän se suunta on, mutta kai sen huomaa jossain vaiheessa, tai ei koskaan. Nyt kuitenkin se ohjasi tänne, täältä hakemaan jotain mitä en Suomesta koskaan löytänyt. Ehkä sitä ei koskaan sieltä pitänytkään löytyä. Uskokaa pois, mä etsisin sitä joka kallionkolostakin. Täällä olo on paljon rauhallisempi ja levollisempi. Vaikka välillä vituttaa raha-asiat ja työt näin selvästi sanoen, niin ei tarvi silti stressata niin jokapäiväisistä asioista kuin ennen.


Sitten tuon pienen psykoanalyysin jälkeen pitänee kertoa että joulun aikoisiin muutetaan kuukaudeksi kissavahdiksi. Siinä pitäis jo hiukan säästää rahaa joulua ja laskuja varten. Laskuja nyt tuntuu Suomessa riittävän. Kunhan ne on pois kun täältä joskus kotiudun, niin mä olen tyytyväinen. Ehkä jos jopa jotain säästössä niin vielä tyytyväisempi. Katsotaan sitä joskus kun tuo aika lähemmin koittaa.


Kohta lähden tuonne Vietnamilaiskortteliin ostelemaan vähän lihaa ja ehkä jopa kalaa, kun se on huomattavasti halvempaa siellä. Ja tuo raha nyt on hiukan kortilla niin katsotaan mitä mukaan mahtuu.


Eli nähdään taas, tänään syödään hyvin.

Heinäsirkat

Miten äänekkäitä otuksia ne voi olla? Paljon äänekkäämpiä kuin te luulette. Luulin kun täällä on nyt kesän lähestyessä alkanut kuulua järjetöntä meteliä hetken aikaa iltaisin, että joku porailee metalliin kuluneella puuterällä. Not so nice. Kerran kysäsin naapurilta että mistä ihmeestä tuo ääni tulee ja hän rauhallisesti sanoi vaan että heinäsirkat. No enhän mä sitä uskonut kunnes eilen päätin mennä ulos illalla katsomaan. Ääni tosiaan tuli puista, eikä mistään asunnosta. Että tällaisia heinäsirkkoja täällä.

Viikon luontodokkari tuli siinä esiteltyä, erilaista elämää Australiassa. Kohta on joulu ja täällä alkoi kesä. Yli 30 astetta kaksi päivää peräkkäin ja näin sen pitäisi myös jatkua. Ah, ihanaa. Mulla oli kaikenlaista muutakin kirjoitettavaa, mä palaan siihen koska mä haluan nyt ottamaan hiukan aurinkoa ja rusketusta pintaan.

Nähdään taas

Mitä mä teeeeen?

Ensin oli ajatus päässä: "Kahdeksasta neljään, huutaa tyhjyyttään joka tyhjyydellä täyttäisi tyhjimmänkin pään." Se oli oikeastaan ajatus siitä työstä mitä täällä puuhaan, eihän se mitään ajattelutyötä nyt ollutkaan. Mutta mä en oikein tiedä, tulinko sitä pakoon Suomesta vai mitä tulin hakemaan. Ehkä uusia kokemuksia enemmänkin niin eihän tuo välttämättä haittaa. Mutta sitten työt väheni ja pitikin miettiä mistä sitä rahaa saisi. No nyt on muutama vaihtoehto mitä ajattelin, ainakin olisi uutta kokeiltavaa. Tärkein täällä olo ehkä on kyllä nähdä jotain erilaista kuin Suomi, tuon ihanan tyttöseni kanssa. Ja kyllä mä olen elämästä täällä nauttinutkin.

Hankkisin itselleni RSA todistuksen, eli vähän kuin suomalaisen anniskelupassin. Sehän tarkoittaa että voin mennä vähän tekemään baarimikon hommia. Hmm.. Mitähän siitä tulee, en mä ole koskaan koittanut tuollaisia hommia. Tai niin, olinhan mä jossain vaiheessa elämää, aikoja sitten, antamassa ihmisille mitä ne halusi tiskin takaa, mutta tuo vaiettu pieni hetki elämässä jääköön omaan arvoonsa. Ja ei, en ollut siellä tiskin takana salaa, enkä viemässä mitään. Ei sitä kyllä taida parhaimmallakaan tahdolla silti sanoa baarityöksi. Kertahan se on ensimmäinenkin ja saahan siitä jotain kokemusta mitä voisi Suomessakin käyttää.

Toinen on myyntityö. Yksi olisi, jos menisin tarjoamaan yrityksille ilmaista kokeilua vesiautomaatteihin. Ei nyt pitäisi olla niin hirveän vaikeaa koska tuote on kuitenkin ilmainen. Siinä tietysti vain provikkapalkka, mikä ei kuitenkaan ole huono siihen verrattuna, että vaan kävelet toimistoon kysymään haluaisitteko jotain ilmaista. Pitää miettiä ja kartoittaa vaihtoehtoja. Viimeinen vaihtoehto olisi perinteinen raksatyö, mistä ei nyt saa niin hirveästi palkkaa Ausralian mittapuulla, mutta Suomeen verrattuna kuitenkin pirun hyvin. Eli, päätösten aika.

Jotenkin piti vapaapäivät kuluttaa täällä, niin pitihän sitä leffassa käydä. Kaksi kertaa. Täällä se menee juosten tarjousten perässä, niitä tietysti löytyikin ja toinen leffa käytiinkin katsomassa ilmaiseksi. Facebook elokuva, joka kertoi tämän multimiljoonasivuston perustajasta ja siitä katkerasta tarinasta kuinka raha pilaa parisuhteet. Toinen oli Due Date, tiedä onko vielä Suomessa leffateattereissa, mutta krtoi kahdesta miehestä jotka tapahtumat saattaa yhteen. Komediaa, välillä vähän jopa mustaa huumoria mutta ihan piristävä kokemus. Pitää jotenkin vielä saada houkuteltua tuo toinen osapuoli vielä katsomaan jotain scifi-leffaa niin Bravo! Ei taida onnistua, mutta ainahan pitää haaveilla. Siksi mä täälläkin lottoan.

Vielä ensi viikolöla ainakin muutaman päivän menen tuonne samaan paikkaan töihin, sitten ajattelin jotain noista muista jutuista kehitellä. Erilaisia kokemuksia pitää hankkia, jos ei jotain osaa niin sitten koitetaan sitä toista. Täällä on muuten jo aika lämmin, nautin tästä 25 asteen lämpötilasta ja kun aurinko lämittää aamulla ikkunasta. Puut ovat vehreitä ja kukat kukkii. Siitähän se kesä lähtee.

Kaikille niille jotka sanoo kun olis aikaa tai rahaa niin tekisin itsekin. Ei se siitä ole kiinni, se on ihan omasta päästä ja viitsimisestä. Ei meilläkään mitään rahaa ollut, mutta meillä oli se tärkein asia. Motivaatio tehdä muutoksia elämässä!

Elämää

Nyt on näköjään vierähtänyt jo tovi täällä ollessa, ei sitä ajan kulua edes oikein huomaa. Huomannut myös stressitason laskun siitä kun Suomesta lähdin, hiukset pysyvät päässä ja elämä on paljon rauhallisempaa. Ei tarvitse murehtia asioita niin paljon. Meillä on täällä mahtavia kavereita, niiden kanssa tulee viikonloput vietettyä ja viikkoillat menee vähän arkisimpien olojen parissa. Vieläkin etsin jotain toista työtä, vaikkakin eihän tässä kaupungissa niin hirveän kauaa enää olla. Mutta kun on mahdollisuus parempaan, siihen pitää mielestäni aina pyrkiä. Ja jokainen asia mikä auttaa elämässä eteenpäin, parempaan elämään, se on tavoittelemisen arvoinen asia.

Vapaapäivä ja tiistai. Tänään olisi leffat halvempia kuin muulloin koska tiistai on erikoispäivä elokuvissa. Voisipa jopa harkita menemään, koska muuten leffat täällä on vähän liian kalliita mun makuun. Tietokone on vähän reistaillut viime aikoina, niin ei ole päässyt mitään tämän kanssa tekemään, huomaa kuinka arvokas kapine tämä todellisuudessa on. Työnhaku, kartat yms auttavat jokapäiväisissä askareissa.

Täällä olisi niinpaljon tekemistä, hiukan pitää nyt kyllä kerryttää lompakkoa että niistä pääsee nauttimaan, mutta tavoitteena on tästä kaupungista lähtiessä olisi varaa mennä tekemään jotain huisin hauskaa. Se talo josta puhuin aikaisemmassa blogissa, onkin 88 kerrosta korkea. Sinne hissillä ylös niin voi maisematkin olla jo aika mielenkiintoisia. Pääsin jo kerran töistä tullessa aikamoisen sillan päälle, josta näkymät oli myös mahtavat. En tiedä mutta veikkaan että Juutinraumalta olisi näkymät yhtälailla korkealla.

Mutta nyt, lähden keskustaan ja palaan taas asiaan kun saan hiukan mietittyä mitä tässä ollaan oikein puuhailtu

Työ

Heipä hei taas kaikki
Olisi aika kirjoitella blogia kun huomasin ettei tätä ole tullut vähään aikaan tehtyä. Nyt on sitten tullut syvennyttyä työelämään. Nyt voisin vähän selittää enemmän tästäkin, vaikka hiukan taisin siihen jo aikaisemmin perehtyä. Toimistomuuttoja, muokataan erilaisia toimistoseiniä ja työtasoja ja niitä sitten asennellaan paikalleen. Kyllähän tuosta aikaisemmasta työkokemuksesta taisi olla jotain hyötyä, kun nykyään työlapuissa lukee: KALLE REQUIRED! Eli Kalle tarvitaan. Sitten työlaput annetaan suoraan mulle ja pikku ryhmä. Taidan ensi tai sitä seuraavaan palkkaan saada palkankorotuksen jos yhtään noiden puheet pitävät paikkansa. Kyllähän kestikin kaikki kaksi viikkoa ennenkuin ollaan pikkutyönjohtaja. Ei ihan vielä virallinen, mutta sellainen titteli kuulemma on :) Kun eihän nämä raukat osaa käyttää työkaluja ja vähän noita metalleja pitää muokkailla. Pääsin myös hitsaamaan vanhalla en tiedä minkä merkkisellä hitsikoneella. Mielenkiintoinen kokemus kun koneessa oli ainoastaan suuri ja pieni puoli. Joku vähän kokeneempi ehkä voi kertoa millä vuosisadalla noita käytettiin. Kun Egyptiä rakennettiin, pyramidikivet kenties noilla hitsattiin kiinni? Keltainen 20kg painava mötikkä. Jos tuo paino riittää. Voipi olla että lähemmäs 35kg. Olen ollut myös työpaikoilla töissä, ettei pelkkää verstaalla oloa ole ollut. Iltavuoroakin tullut tehtyä.

Tästä blogista piti kertoa, että jos kommenttia haliuatte pistää, se kysyy kyllä profiilia, mutta pistäkää se anonyymi niin ei tarvitse mitään profiilia luoda vaan käy kommentoiminen näppärästi. Pieni välihuomautus vain.

Tänään lähdin vähän aikaisemmin töistä, oli niin kaunis ja lämmin päivä. Sain työt valmiiksi vähän aikaisemmin vaikka pomo ihmetteli että mites se oli mahdollista. Tein homman yksin ja hän oli laskenut 8-9h kahdelta mieheltä. Eipä näiden työntekijät taida olla mitään nopeuden huippuja. Pitäisi huomenna ehkä tehdä makaroonilaatikkoa. Tällain asiasta täysin keppihevoseen. Haluisin myös hypätä Australiassa ollessa laskuvarjohypyn. Ja tietysti surffaamaan ajattelin opetella. Niinkuin kaunis tyttöystävänikin haluaisi sen oppia. On tämä ihanaa elämää vaikka työt välillä onkin mitä on. Hiukan erilaista, mutta tykkään maisemanvaihdoksesta. Nautin olostani täysin. Ajattelin tähän vain nyt heittää ajatuksia mitkä ei liity yhtään mihinkään, mutta kertoo hiukan olotilasta. Eikä ole tullut yökerhoissa pompittua. Ehkä joskus pitää käydä ne tarkastamassa, mutta tosi vähän alkoholia muuten tullut kulutettua. Tietysti vähän lauantaisin ja parina vähän enemmän, mutta kuitenkin järkevästi.

Täällä on muuten talo, joka on ehkä 75-kerroksinen, en tiedä tarkkaan, mutta sen ulkopuolella menee lasinen hissi. Siinä on myös lasinen pohja.

Hyvää yötä

Koti

Matka on edennyt siihen vaiheeseen että nykyään asutaan rauhallisella alueella South Melbournessa joka on kävelymatkan päässä keskustasta, riippuen tietysti kävelijästä. Asunto on huone, jossa löytyy vessa ja suihku. Keittiötilat jaetaan muutaman muun kanssa, mutta omaa rauhaa täällä saa ihan mukavasti, toisin kuin hostelleissa. Ja nyt tämä on järkevän hintainen ja pysyvä. Tuntuu rauhoittavalta ajatukselta.

Työt jatkuvat taas huomenna, toimistomuuttoja pitäisi tehdä. Tylsää hommaa, myönnetään ja pää meinaa hajota. Silti saan alottaessani enemmän palkkaa kuin koskaan entisessä työssäni Suomessa missä kuitenkin olin jonkinlaisessa päättävässä asemassa. Tuolla kaikki kerrotaan ja mitään ei tarvitse itse tajuta. Mahtaako jossain olla jotain väärin kun tätä yhtälöä miettii? Eikä tämä niin paljoa kalliimpi maa ole, että se sillä voisi selittyä. Suomalaisia vaan ei saa koskaan päästää rikastumaan tai saada sitä elintasoa mitä he yrittävät työllään saavuttaa. Täällä se ehkä voisikin jopa onnistua.

Meillä ehkä on auto. En vielä tiedä mutta kaveri lupaili autoa lahjoittaa kun muuttaa Kanadaan eikä sitä tarvitse. Sai sen joskus ilmaiseksi ja nyt meinasi että me voitaisiin se ottaa. Ei haittaisi yhtään vaikka keskustassa en suostu täällä ajamaan. Mä en tajua miten nää pystyy täällä kääntymään. Kai niillä joku systeemi on mitä en vielä ole oikein tajunnut. Mutta hyvin ne tuolla menee. Ulko-osat on melkein samanlaista liikennettä kuin Suomessa, ottaen huomioon tietysti tuo vääränpuoleinen liikenne.

Kaupunki on vieläkin kaunis ja mahtava paikka olla, katsotaan myöhemmin taas miltä näyttää

Täydellinen kaupunki

Melbournessa on jo vierähtänyt viikko ja satumaiset maisemat, tai oikeastaan elokuvamaisemat on avautunut joka aamu eteen kun on silmänsä avannut. Aluksi yöt vietettiin hostellissa parempaa odotellessa. Pakko myöntää että hostelliasuminen ei maistunut niin kauhean ihanalta. Hostellin tuoksu, tuo ah, niin ihanat mädäntyneet hedelmät aulassa pompsahtivat nenään joka kerta kun päätit sisälle tulla. Mutta plussaksi pitää sanoa, saatiin ilmaiset kaljat sisäänkirjautuessa.

Hostelli tosiaan vaatii hiukan totuttelua, kun yksityisyyttä ei niinkään ole kun jaat huoneen muutaman muun kämppäkaverin kanssa ja hintakaan ei ole mikään halvin mahdollinen. Lokakuun 9 päivä avaa ovet uuteen maailmaan, kun pääsemme muuttamaan omaan "asuntoon." Se on lukittava huone, jossa on parisänky ja televisiot, sekä tietysti oma vessa ja suihku, mitä nautintoa hostelli ei tarjonnut. Siellä suihkussa sai ihanasti joko todella kylmää tai todella kuumaa vettä. Varaa kuitenkin valita.

Kaupunki silti on mahtava. Se on kuin elokuvista jossa korkeat pilvenpiirtäjät maalaavat taivaanrannan täyteen. Uskomaton näky yöllä, kun tähän pallonpuoliskoon tulee pimeä kesälläkin. AFL:n finaalin takia, eli Grand Finals, oli kaikki hostellit buukattu aivan täyteen joten piti etsiä vaihtoehtoista asumista. Sehän löytyi Prestonista, n.10km päässä kaupungin keskustasta. Ainoa vaihtoehto oli tietysti sviitti, joten meillä on järjettömän kokoinen huone parvekkeella ja oma poreamme huoneessa. Vähän suuren maailman tuntua, eikö? Reeta sai töitä kahvilasta, joten itsekin sellainen tarvitsi hankkia. Muutaman päivän olin töissä vähän huonekaluja siirtelemässä, jolloin pidin myös kahden miljoonan dollarin arvoista Van Goghin taulua kädessäni. Olihan se ihan kivan näköinen... Maanantaina pitäisi kuitenkin alkaa vähän paremmin palkattu (puolet) työ, joka myös olisi jatkuvaa, ennenkuin löydän jotain kivempaa ja vielä paremmin palkattua. Vaikka onhan tämäkin jo ihan ok. Mutta muuttoa kämppään odotellessa ja varmaan ensi viikolla töitä tehdessä menee päivät. Huomenna sunnuntaina vielä Raviradalle juhlimaan kaverin synttäreitä niin tämä viikko on pulkassa.

Grand Finals

Oli sitten lauantai ja AFL:n Grand Finalsien takia pienet grillikestit. Ilma näytti sopivan hyvältä, parikymmentä astetta ja paljon aurinkoa kun hypättiin pikaisesti käymään kaupassa mistä ei tajuttu aluksi yhtään mitään. Mukaan tarttui jonkun näköisiä pihvejä ja hampparisämpylöitä. Siitä sitten ratikalla kohti grillipaikkaa.

Porukkaa tuli ihan mukavasti, viitisentoista päätä oli pöydässä juomassa kaljaa ja ihmettelemässä kahta eksoottista vierasta. Sentään nämä tietää missä Suomi on, mutta se kuinka kylmä siellä on... Sitä kaikki ihmettelevät ja väittää että heillä on kylmä talvi ollut kun jopa 5 astetta lämmintä enää oli.

Sitten ilmoille pamahti ihmeellisin asia kun peliä oli tuijoteltu. Tasapeli. Eihän finaali ratkennutkaan ja se pelataan ensi viikonloppuna uudestaan. Kaikki oli täysin kypsiä AFL:n toimintaan ja ihmetteli miten THE Grand Finals voi näin päättyä. Näköjään se voi... Sitten alkoi taksimatka kaverin luo ja normaali loppuilta.

Melbourne

Vihdoin ja viimein yli 40h matkustamisen jälkeen... (Automatkoineen yms jopa 48h) Olemme perillä. Eihän tämä tulli niin paha ollut, kyseli vaan miksi olen merkinnyt, että on ruokaa mukana. Naureskeli vaan kun sanoin että chokolaatia. Ja ei muuta kuin sisään. Sitten odoteltiin tunti että meidät napattaisiin kyytiin. Oli unohtanut Kilroylta sanoa että ei se ole lentokenttäkuljetus vaan pitää ottaa Airport shuttle ja tulla sillä niin he maksaa sen... Tämäkin selvisi pienen soittoruljanssin jälkeen.

Kun päästiin perille, saatiin huone missä meidän kanssa oleskelee Rick, mukava Aussiheppu joka oli kännäämässä koko yön. Pakko oli pari tuntia nukkua, pientä matkaväsymystä oli ehkä ilmassa. Sitten pirteänä syömään, katsomaan keskustaa ja yhdelle kaljalle. Kun nämä kaikki oltiin saatu sählättyä, ei muuta kuin takaisin nukkumaan

Aamu alkoikin sitten pankkitapaamisella, nyt on tili avattu ja aktivoitu. Sitten vaan pitäis saada rahaa sinne, mutta se tuntuu olevan täällä vain ajan kysymys kun työpaikkoja tuntuu olevan ja niitä tässä vois kohta haeskella. Käveltiin nelisen tuntia ympyrää, syötiin ja ihmeteltiin kuinka koko Melbourne on yhtä suurta taideteosta ja järjettömän korkeita rakennuksia. Mukavaa täällä on olla. Kämppää ollaan vuokralle katseltu ja eipä ne niin hirveän kalliita, ongelmana vain että ei ole sitten ihan keskustassa tietystikään. Mukavammat ne silti olisi kuin tämä hostelli. Kun ei omia vessoja ole ollenkaan :) Noh, kyllä täällä pärjää.

Tänään kaljalle, huomenna on AFL:n Grand Finale missä pelaa Melbourne Saints eli voitte kuvitella millainen futishuuma täällä on. Meidät pyydettiin huomenna katsomaan peliä ja grillaamaan, tuohan on hyvä ajatus näin kesän kynnyksellä. Eikä nyt selitetä että talven kynnyksellä, kyllä se kesä on täällä tuloillaan :) Nähdään taas myöhemmin.

Kuala Lumpurista

Kaikki lentokentät tuhansien kilometrien mittaisia, vielä kun joutuukin yhtäkkiä lähtemään kaupungin toiselle laidalle lentokentälle. Lähtöselvitykset tehty ja kohta taas koneeseen. Vihdoin viimeinen matka ennen Australian kamaraa. Ja vielä, ei jännitä. Kaikki sitä on kysynyt 437 kertaa ja ei vieläkään. Koittakaa itse matkata 42 tuntia ja kysykää itseltänne mietittekö enää mitään järkevää :)

Noh, Abu Dhabista ei kaikki niin vaan nousekaan koneeseen vaan jättiläismäisen kokoinen brittituristi meni raudoitukseen kun ei oikein tajunnut että kettuilemalla turvamiehille ja sillä ettei pysy pystyssä, ei pääsekään koneeseen. Näinhän se menee...

Heissulivei, seuraavaksi toivottavasti Australiasta ilmoitetaan.

Tuhansia kilometrejä ja odotustunteja

Australiaan matka on alkanut jo bussin ollessa aamulla myöhässä. Ajattelin jo juosta taksin eteen ja napata siltä kyyti. Mutta sen perästä aivan täysi bussi sitten jo kurvasikin eteen. Lento lähti Finnairilla Geneveen, mikä näyttää hassunhauskalta lentokoneen ikkunasta. Eli sinne sitten joskus, mutta autolla.

Pitää heti alkuun kiittää Hania ja Kaidetta minkä alakerrassa me jo toistamiseen punkattiin, kunhan maanantaina oltiin saatu kaikki asiat hoidettua. Jos nyt Suomeen ei jäisi mitään hoidettavaa vaan kaikki olisi mennyttä. Ne kuitenkin odottaa kun tuun takas...

Genevessä ilmoitettiin että matkustajat blaa blaa. toinen blaa blaa ja Kulmala, Koivunen, ottaa yhteyden porttimieheen. Ei näin, ei tää voi alkaa näin. No sehän vaan päästi meidät turvatarkastuksen ohi ettei siinä tarvinnut aikaa hukata niin ehdittiin koneeseen. Hyvä hyvä. Nyt ollaan Abu Dhabissa, täällä ei saa edes suudella ettei joudu putkaan. No on se pakko sitten kestää tämä seitsemän tunnin odotusaika ja siitä matka jatkuu Kuala Lumpuriin. Siellä odotetaan vielä kauemmin. Ehkä tää matka on joskus ohi, Katsotaan sitä sitten :)

Viimeisia viedaan

Nyt ollaan oltu taas paratiisisaari Koh Taolla, kavaistiin tuossa pikaiseen myos niinkuin mainostetaan, maailman yhdella kauniimmista saarista. Ei tuo prosyyri paljon kylla valehdellut. Kaytiin snorklaamassa tuhansien kaljoen seassa mitka uteliaana tuli kyttaamaan. Nain yhden teinimutanttininjankin, mutta valitettavasti se vain meni karkuun. Se onkin ollut taman maan ainoa.

Taalla voi siis harrastella vuorikiipeilya, snorkailua, auringonottoa ja sita taman saaren ppatoimista tekoa eli sukeltamista. Eihan mulla tuohon varaa ollut kun tuo visa seta taisi valehdella vahan ja nythan mun visa ei sitten enaa toimikaan. Etta kiitos sille sedalle etta loppumatka menee vahan saastellessa. Revinhan silta munat irti kun taalta paasen.
Mutta olen ma tosiaan paassyt ihan tekemaan kaikkea, en ma nyt ihan rahaton ole ollut ja ei tama nyt niin kallis maa ole etta taalla kauheita rahoja tarttis olla parjatakseen.

Taalla on taydellista, lamminta, ihan mita sa voisit vain paratiisista kuvitella. Tosiaan snorklaamassa kalojen joukossa, kaljojenkin mutta niiden kalojen seassa oli jopa mukavampaa. Niinkuin kaikissa luontodokkareissa kun kuvataan sita kun uit tuhansien erilaisten kalojen joukossa ja kaikki tulevat sua kyttaamaan. Taman ihanuuden saavutti pienella saarella johon maksaa paasta sisalle, jotta se pystytaan sailyttamaan alkuperaiskunnossaan mahdollisimman pitkaan. Siella tosiaan pullotkin olivat kielletty. Koralliriuttojen seassa snorklaus on jotain mita ei ihan pysty kuvittelemaan ennenkuin sen olet tehnyt.

Nyt ma nautin viela viimeisista paivista, huomenna tulee taas lahdettya kohti aloituspaikkaa eli ao nangia. Paatti lahtee satamasta kymmenelta eli tarvii lahtea ysin aikoisiin taalta Sairee Beachilta kohti Mae Haad pieria etta keretaan paattiin. Kuuden ja puolen tunnin matka Suratthaniin josta matka jatkuu kolmisen tunia kohti Ao Nangia. Siella sitten pari paivaa ja keskiviikkona lahto kohti kotia... Nahdaan...

Viimeiset paivat Koh Phanganilla

Tuhannet Pool Partyt vietetty, Layton ollut tuhansia paivia kannissa, onneksi ma luotan vain parin singhan voimaan. Taalla nyt tullut kaikenlaisia erilaisia poperoita maisteltua, ja vielakaan ole loytynyt viinaa missa olisi otokoita joukossa. Tai loytyyhan niita aina ruuan joukosta, tervetuloa Suomen terveystarkastajat. Tanne kaikki muutkin tarkastajat Suomesta, niilla olisi nirri pois ennenkuin ne huomaisikaan. Asioita voi myos tehda vahan lunkimmin.

Lauantaina oli ne kuuluisat Full Moon Partyt. HAPPY HOUR! Every fucking hour is a happy hour... Eihan siella tainnut olla kuin vahan palle kymmenentuhatta ihmista mutta miettikaa ne ihmiset kaikki samalle rannalle ja viiden litran viina-amparit. Sitten vahan tulta sekaan ja bileet voi alkaa. Olihan meilla tietysti bungaloweilla Warm-up Partyt. Tuntuu etta tuo meidan bungalow paikka on vahan party paikka kaikessa maarin. Onhan sita tullut kierrettyakin ja uusia ihmisia tavattu paljon. Taitaa tayttya nuo puhelimet uusien ihmisten yhteystiedoista, milla ma mahdan muistaa keta oli ketakin.

Brittitytot on ollut hyvin mukana matkassa ja ne saapuu Koh Taollekin meidan perassa, paivan paasta siita kun me sinne saavutaan. Tosiaan, taitaakin olla huomenna kun sinne saavutaan. Koh Taolla olisi vahan tarkoitus ehka sukellella, kiipeilla ja tehda kaikkea muuta mukavaa. Katsotaan kohta kuinka paljon sita kapitaliteettia on viela jaljella. No mutta kai siitakin selvitaan, ennenkin ollaan selvitty. Eikos sita aina sanota etta raha on jarjestelykysymys, mutta kunhan muistaa maksaa takaisin. Etta ei hataa aitee... :)

Tama paiva ollaan Thongsalassa kierrelty, Hennalla uusi puhelin ja hoitoaineita naisilla. Aika willi vuoristoreittikin saadaan aina matkalla kokea kun istutaan avolavan kyydissa, tietysti lavalla. Ei viitsitty skoottereita vuokrata ja lahtea sompailemaan, katsotaan jos se tehdaan myohemmin. Thongsala tosiaan enemman ostoskaupunki, tai miksi kyliksi naita nyt kutsutaankin. Lemun kokoisia pienia plantteja kartalla. Taman marssin tarkoitus, sotilaan on arvoitus... Tarkoittaa sita etta jukeboksi toimii kolmeaanisena ja kanssamatkustajilla palaa hermot ja tama poika lahtee taas viettaa aikaa poissa netin aarelta.

See Ya!

Koh Phangan

Sitten me vihdoin saavuttiin talle kuuluisalle Full Moon Party saarelle. Koh Phangan siintaa kauniina jalkojen alla ja hiekka on pehmeaa kuin vastaostettu Ikean paksu tyyny... Tosiaan oltiin kolmisen paivaa tuossa Koh Samuillakin, niin paljon menoa ja meinikia ettei sielta ehtinyt kirjoitella oikeastan mitaan.

Vahan kuitenkin tunelmia Samuiltakin on hyva kirjoittaa, oli se taas Phuketin jalkeen taydellinen paikka vahan rentoutua ja siina sivussa kuitenkin menna kuin tuulispaa. Surat Thani oli hiljainen. Kuolemanhiljainen vaikka onkin yksi etelan suurimpia kaupunkeja. Kukaan ei tuntunut ymmartavan englantia mutta eihan se meita haitannut. Oltiin vahan kavelemassa paikallisten joukossa ja yritettiin loytaa paikka josta yksi Singha olisi saatu, mutta eihan sellaista istuskelupaikkaa sielta loytynyt. Mutta norsua syotin jos se yhtaan lohduttaa. Hotelli oli ihan mukava ja seuraavana paivana sitten lahdettiinkin taas vahan isommalla bussilla kohti laituria. Naiden paatit on kylla lahetetty tanne Suomesta sodan jalkeen...

Samui oli taas turistisaari vaikka vertaa, hihasta vetelijoita ja mita kuuluu huutoja tuli joka puolelta. Eihan sita ns. suomea jaksa talla kuunnella, yritin selitaa heille etta englantia kiitos, ei mitaan hoonon soomen yritysta. Ollaan kuitenkin Thaimaassa. Hiukan jain sanattomaksi massaaaage episodin jalkeen. Yeah, I have a bungalo over there. I can massaaaaage you in your room... NO THANKS! Siella naiset yritti kaapata kainaloon vaikka naisseurueessa olin jo valmiiksi. Sori kaverit, mieluummin suomalainen kuin taalta thaimalainen. Eihan naista silti tiennyt kuka oli nainen ja kuka mies. Meikkia kaikilla. Vietettiin vahan Reetan synttareita, pistettiin hienommat puvut paalle ja lahettiin syomaan. Tulihan maistetua sitten milta krokotiili maistuu. Se on kuin meripossu. Eipa sita paremmin osaa kuvailla mut pirun hyvaa lihaa talta saa tuollaisesta ravintolasta. Nyt on sitten kassissakin Thaimaalainen juhlavampi asustus, hyvin hengittavaa kangasta ettei ihan kuole. Kallishan tuo ruokailu oli, mutta oli se sen vaarti. Maksoi nelisenkymppia, pikkaisen alle euroissa, kolmen hengen ruokailu alkupaloineen ja juomineen. Siita sitten vahan ulkoilemaan brittityttojen kanssa mutta tulihan siina vasy ja eikun nukkumaan ettei paase rapula iskemaan.

Seuraava paiva meni sitten maatessa rannalla, ja vahan Jet Skiita koittamassa. Voisko joku ostaa mulle vesiskootterin kiitos. Olisin tosi tyytyvainen. Vahan meinattiin et mitenkas kay kun seuraavana paivana oli lahto pois Samuilta ja brittitytot lahti vahan ulkoilemaan... Niillahan oli sitten menyt viiteen saakka aamuyolla ja voivoi niita kahta krapulaista kun bussi oli niin tayna etta joutui seisomaan ja oneksi tuo pikkupaati ei hirveasti heilu tuossa merella... Ostelin muuten Samuilta itselleni aika komian rannekorun. Jos se on kadessa viela Suomeen tultaessa, on hintansa ansainnut kun enhan ma saa tata ollenkaan auki. Mut saa olla siina, ei mulla vaan ole niin napparia kasia.

Koh Phangan, ihanat ranat, taydellinen asutus ja pool partyt. Tanne tosiaan koko ajan tulee lisaa porukkaa saarelle, Full Mooneihin mitka on lauantaina odotetaan ainakin pariakymmenta tuhatta ihmista. Olishan tuolla Magic Mushroom Mountain. Mut jos jatetaan se valista. Eilen tosiaan vedettiin aikamoiset allasbileet ja niinkuin Layton asian ilmaisi, Today I'm feeling good, tomorrow I'm feeling shiiit... No mutta ei se tahtia haittaa, heitin suuhun leivan amulla ja paiva on taas kaynnissa. Palataaaan!

Arriving at Surat Than

Päästiinpäs pois FuckIT:ista ja saavuttiin minibussi kyydillä Surat Thaniin jossa ei olla kuultu ensimmäistäkään massaaaaaage, TUK-TUK, tai TAAXI huutoa. Ihanan rauhallinen tunne vaikka jokainen täällä tuijottaa kun ei noita turisteja täällä liiemmin tunnu käyvän. Bussimatkalla sentään katsottiin leffaa, bussi oli aivan mahtava lukuunotaamatta sitä jenkki-aussi-britti yhdistelmää joiden kanssa meinasi hermot mennä. Onneksi osa niistäkin matkan edetessä nukahti

Täällä sitten tuli vähän efelanttia syötettyä, maksoin siitäkin huvista kaksikymmentä Bhatia (hirvee summa) mutta olihan toista pakko päästä syöttää kun Dumbo veti ympäriinsä keskellä maantietä. Oltiin kosketuksissa paikalliseen kulttuuriin kun käytiin syömässä. "Ravintolassa" jossa kukaan ei puhu englantia, ruoka oli sen näköistä että ikinä nähnytkään mutta sen tiedän että kalaa söin. Mitään muuta en sitten tiedäkään. Ja maha myöskin kertoo sen tälläkin hetkellä. Mutta halpaa oli. Todella isot Singhat kyytipojaksi niin mun mielestä melkein niiden hinnalla syötiin ja saatiin yksi ilmaiseksi. Ettei hinnalla oltu pilattu. Huomenna ei kuitenkaan uudestaan. Mutta matka jatkuu kello 13.00 paikallista aikaa kohti Koh Samoita, häämatkasaarelle... Siellä vähän sitten olisi sunnuntaina tarkoitus juhlistaa iki-ihanan ja nuoren Reetan syndemäpäiviä. Let's get the party started, maybe already tomorrow!

Surat Thai kuittaa, ilman turisteja!

Phuket = Fuckit

Tosiaan Phuket on löytynyt vain laivamtkan päästä Phi Phi Islandsilta, matkakin vei vain puolitoista tuntia vanhalla paatilla missä pelastusliivitkin oli kuivumassa. Mutta ei se todellakaan mitään haitannut. Pistetään vähän tunnelmia silti Phi Phi Islandilta.

14.6

Lähtö Ao Nangilta Phi Phille. Paatti oli rusted from the rain, long time ago. Mutta sama se, perille päästiin.
Saapuminen Phi Phille... Oletko ikinä kuvitellut miltä paratiisi näyttää? Mä tiedän. Jylhät kalliot, vihreät maisemat ja ah, niin ihana ranta. And it's all getting better.
Matkaan tarttui tyttöjen vanha tuttavuus viime reissulta, Leyton suoraan Australiasta. Vaikkakin hän jo kauemmin kierrelyt Thaimaata tällä reissulla kuin me. Löydettiin Guest House joka oli... Huono. Mutta olihan se pirun halpakin että ei kai siitä parane valittaa. Ja samahan se on missä niitä öitä viettää. Paitsi lattialla nukkuminen olisi varmaan ollut mukavampaa jos se ei olisi ollut niin pirun hiekkainen. Eihän siellä huoneessa aikaa tullut sitten vietettyäkään.
Iltahan sitten alkoi yhdellä pienellä bucketilla (100baht) reggae barissa johon tytötkin liittyivät seuraan ensin pistettyään meikit naamalle. Sitten alkoi ne kuuluisat Kinky @ Slinky Beach Partyt! Free bodyshots, buckets, and free shots for dancers!. Eli siis viina ämpäreitä meni... Hmm... Aika monta. Todella monta itseasiassa. Bodyshotin nappasin Reetan mahasta, nam nam. Hyppäsin sitten aika monta kertaa palavan renkaan läpi ja tietysti kukaan ei sanonut että ota ne sandallit pois tai kompastut... Arvatkaa paloiko jalka. Mukava palovamma mutta sehän vaan kaunistaa jalkaa.

15.6

Beach partyn jälkeinen päivä... Hiljainen päivä... Aamiaiselle, Reetalta pikkaisen kananmunaa ja rannalle. Alkoihan se päivä piristyä kun meni mereen lillumaan ja aurinkoon makaamaan. Päivä tuntui muuten menevän kuin siivillä, ja iltasella taas kävelylle. Kävästiinhän me tosiaan Bora Bora Barissa ja häiskillä ei ollut hajuakaan missä kyseinen saari pallolla sijaitsee. Mutta mä tiedän jo. Keskellä ei mitään jossain päin merta. Sieltä sitten Tigeriin yhdelle Singhalle ja katukeittiön kautta nukkumaan. Tiger oli hiukan liian meluinen ja Borassakin tuli esityksiä paljon. Ai niin, Reetan suuhun pistettiin kurkku ja kaveri hakkas siitä miekalla paloja irti kolme sekunnissa... Vähintään. Mutta päivä oli ja meni. Katukeittiöt muuten ihan parasta. Jopa välillä saa eläviä mustekaloja mitä hakataan pieniksi ja vähän paistetaan. Nam!

16.6

Eih, lähtö Phi Philtä kohti Phuketia. Paratiisi jää taakse ja matkustus voi alkaa. Taas johonkin paattiin pariksi tunniksi matkaamaan ja suomalaisia lauluja laulamaan mutta perille päästiin. Sekoiltiin bussin kanssa itsemme johonkin ja saatiin tingattua itsellemme taksi halvemmalla mitä bussi olisi tullut maksamaan Pa Tong Beachille. En jaksa nyt alkaa vielä tätä paikkaa enemmän haukkumaan mutta Phuket on paska paikka. Aivan paska. Huomenna haetaan jostain se meidän taksikuski ja syrjäseudulle Shopping Mall joka löytyi jostain matkan varrelta. Ainiin, Sedula eli Seduction täällä ainoa paikka johon sisäänpääsymaksu, portsarit ja juomat kalliimpia kuin Suomessa. Halpa kopio Onnelasta. Aivan... Toivottavasti huominen on parempi kuin tänään täällä Tallinnassa, better luck next time. Now, Good Night!

Ao Nang

Vahan ollut heikkoa tama paivittely, vahaisen netinkayton takia. Taalla nayttaa olevan muutakin tekemista olevan kuin netissa pyoriskely. Mutta taalla tosiaan baarissa vedetty pelkkia ampareita, eli taynna viinaa olevia... Ne kylla maksaa aika paljon, melkein jo saman kuin paukku Suomessa. Kalja on edelleen sen 50snt kaupassa. 50snt... Tarviiko viel toistaa? 50snt!

Tosiaan Ao Nangissa oltu melkein koko aika, yksi yo kyllakin vietettiin Krabi Townissa. Missa englantilaiset oli menossa Crab-Eyelle... Ei oikein tyttojen ohjeet toiminut paikallisille. Transportaatio toimii huomattavasti paremmin kuin Suomessa, bussitkin on avolavoja missa vaan istutaan takana. Joissain on jopa kattokin. Mutta huomattavasti mukavampaa se onkin nain taman maan talvi-aikaan kun lampotila nayttaa sita 35 astetta vahintaan.

Seuraava etappi huomenna aamulla on Phi Phi Islands, tamaniltaisen Chan Bar kierroksen jalkeen ja toivotaan etta Australialaiset ystavamme liittyy seuraavaan. Hyvaa matkaa, seuraavaan kertaan.

Lähtö lähellä

Matka alkoi, joillakin se loppui ennenkuin alkoikaan. Aamulla myöhässä kaikista toimista, puolet tavaroista kotona. Matkaan lähtee siis Reeta, Kalle ja Henna. Yksi on siis tipahtanut jo joukosta.

Reetalla passi kadoksissa, yritetään saada vielä Express passi lentoasemalta mikä on kylläkin jo tilattu Helsinki-Vantaan lento-asemalle. Kyyti onnistui Helsinkiin mutkien kautta, kiitos siitä kuskille joka autonkin itselleen järjesti. Pitkän odotusajan jälkeen Tampereen vahvistukset löysi itsensä Helsinkiin oikeaan paikkaan ja Green Dayn keikka pääsi alkamaan. Kaljateltoilta löytyi dramatiikkaa enemmän kuin salkkareista ja kai sitä kaljaakin meni yksi tai jopa kaksi.

Kaikkien kommellusten jälkeen, keikka oli aivan järjettömän mahtava, että tiedoksi niille jotka kotona sitä miettivät :D Yöpaikkaa etsiessä eksyttiin 11km eri suuntaan, kiitos uusien mahtavien GPS laitteiden. Hihaton paita päällä Helsinki on kylmä ja karu paikka. Kuskille soitto, takaisin ja uusi yritys. Nyt on yö nukuttu ja matka lentokentälle voi alkaa!