Tuhannet Pool Partyt vietetty, Layton ollut tuhansia paivia kannissa, onneksi ma luotan vain parin singhan voimaan. Taalla nyt tullut kaikenlaisia erilaisia poperoita maisteltua, ja vielakaan ole loytynyt viinaa missa olisi otokoita joukossa. Tai loytyyhan niita aina ruuan joukosta, tervetuloa Suomen terveystarkastajat. Tanne kaikki muutkin tarkastajat Suomesta, niilla olisi nirri pois ennenkuin ne huomaisikaan. Asioita voi myos tehda vahan lunkimmin.
Lauantaina oli ne kuuluisat Full Moon Partyt. HAPPY HOUR! Every fucking hour is a happy hour... Eihan siella tainnut olla kuin vahan palle kymmenentuhatta ihmista mutta miettikaa ne ihmiset kaikki samalle rannalle ja viiden litran viina-amparit. Sitten vahan tulta sekaan ja bileet voi alkaa. Olihan meilla tietysti bungaloweilla Warm-up Partyt. Tuntuu etta tuo meidan bungalow paikka on vahan party paikka kaikessa maarin. Onhan sita tullut kierrettyakin ja uusia ihmisia tavattu paljon. Taitaa tayttya nuo puhelimet uusien ihmisten yhteystiedoista, milla ma mahdan muistaa keta oli ketakin.
Brittitytot on ollut hyvin mukana matkassa ja ne saapuu Koh Taollekin meidan perassa, paivan paasta siita kun me sinne saavutaan. Tosiaan, taitaakin olla huomenna kun sinne saavutaan. Koh Taolla olisi vahan tarkoitus ehka sukellella, kiipeilla ja tehda kaikkea muuta mukavaa. Katsotaan kohta kuinka paljon sita kapitaliteettia on viela jaljella. No mutta kai siitakin selvitaan, ennenkin ollaan selvitty. Eikos sita aina sanota etta raha on jarjestelykysymys, mutta kunhan muistaa maksaa takaisin. Etta ei hataa aitee... :)
Tama paiva ollaan Thongsalassa kierrelty, Hennalla uusi puhelin ja hoitoaineita naisilla. Aika willi vuoristoreittikin saadaan aina matkalla kokea kun istutaan avolavan kyydissa, tietysti lavalla. Ei viitsitty skoottereita vuokrata ja lahtea sompailemaan, katsotaan jos se tehdaan myohemmin. Thongsala tosiaan enemman ostoskaupunki, tai miksi kyliksi naita nyt kutsutaankin. Lemun kokoisia pienia plantteja kartalla. Taman marssin tarkoitus, sotilaan on arvoitus... Tarkoittaa sita etta jukeboksi toimii kolmeaanisena ja kanssamatkustajilla palaa hermot ja tama poika lahtee taas viettaa aikaa poissa netin aarelta.
See Ya!
maanantai 28. kesäkuuta 2010
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Koh Phangan
Sitten me vihdoin saavuttiin talle kuuluisalle Full Moon Party saarelle. Koh Phangan siintaa kauniina jalkojen alla ja hiekka on pehmeaa kuin vastaostettu Ikean paksu tyyny... Tosiaan oltiin kolmisen paivaa tuossa Koh Samuillakin, niin paljon menoa ja meinikia ettei sielta ehtinyt kirjoitella oikeastan mitaan.
Vahan kuitenkin tunelmia Samuiltakin on hyva kirjoittaa, oli se taas Phuketin jalkeen taydellinen paikka vahan rentoutua ja siina sivussa kuitenkin menna kuin tuulispaa. Surat Thani oli hiljainen. Kuolemanhiljainen vaikka onkin yksi etelan suurimpia kaupunkeja. Kukaan ei tuntunut ymmartavan englantia mutta eihan se meita haitannut. Oltiin vahan kavelemassa paikallisten joukossa ja yritettiin loytaa paikka josta yksi Singha olisi saatu, mutta eihan sellaista istuskelupaikkaa sielta loytynyt. Mutta norsua syotin jos se yhtaan lohduttaa. Hotelli oli ihan mukava ja seuraavana paivana sitten lahdettiinkin taas vahan isommalla bussilla kohti laituria. Naiden paatit on kylla lahetetty tanne Suomesta sodan jalkeen...
Samui oli taas turistisaari vaikka vertaa, hihasta vetelijoita ja mita kuuluu huutoja tuli joka puolelta. Eihan sita ns. suomea jaksa talla kuunnella, yritin selitaa heille etta englantia kiitos, ei mitaan hoonon soomen yritysta. Ollaan kuitenkin Thaimaassa. Hiukan jain sanattomaksi massaaaage episodin jalkeen. Yeah, I have a bungalo over there. I can massaaaaage you in your room... NO THANKS! Siella naiset yritti kaapata kainaloon vaikka naisseurueessa olin jo valmiiksi. Sori kaverit, mieluummin suomalainen kuin taalta thaimalainen. Eihan naista silti tiennyt kuka oli nainen ja kuka mies. Meikkia kaikilla. Vietettiin vahan Reetan synttareita, pistettiin hienommat puvut paalle ja lahettiin syomaan. Tulihan maistetua sitten milta krokotiili maistuu. Se on kuin meripossu. Eipa sita paremmin osaa kuvailla mut pirun hyvaa lihaa talta saa tuollaisesta ravintolasta. Nyt on sitten kassissakin Thaimaalainen juhlavampi asustus, hyvin hengittavaa kangasta ettei ihan kuole. Kallishan tuo ruokailu oli, mutta oli se sen vaarti. Maksoi nelisenkymppia, pikkaisen alle euroissa, kolmen hengen ruokailu alkupaloineen ja juomineen. Siita sitten vahan ulkoilemaan brittityttojen kanssa mutta tulihan siina vasy ja eikun nukkumaan ettei paase rapula iskemaan.
Seuraava paiva meni sitten maatessa rannalla, ja vahan Jet Skiita koittamassa. Voisko joku ostaa mulle vesiskootterin kiitos. Olisin tosi tyytyvainen. Vahan meinattiin et mitenkas kay kun seuraavana paivana oli lahto pois Samuilta ja brittitytot lahti vahan ulkoilemaan... Niillahan oli sitten menyt viiteen saakka aamuyolla ja voivoi niita kahta krapulaista kun bussi oli niin tayna etta joutui seisomaan ja oneksi tuo pikkupaati ei hirveasti heilu tuossa merella... Ostelin muuten Samuilta itselleni aika komian rannekorun. Jos se on kadessa viela Suomeen tultaessa, on hintansa ansainnut kun enhan ma saa tata ollenkaan auki. Mut saa olla siina, ei mulla vaan ole niin napparia kasia.
Koh Phangan, ihanat ranat, taydellinen asutus ja pool partyt. Tanne tosiaan koko ajan tulee lisaa porukkaa saarelle, Full Mooneihin mitka on lauantaina odotetaan ainakin pariakymmenta tuhatta ihmista. Olishan tuolla Magic Mushroom Mountain. Mut jos jatetaan se valista. Eilen tosiaan vedettiin aikamoiset allasbileet ja niinkuin Layton asian ilmaisi, Today I'm feeling good, tomorrow I'm feeling shiiit... No mutta ei se tahtia haittaa, heitin suuhun leivan amulla ja paiva on taas kaynnissa. Palataaaan!
Vahan kuitenkin tunelmia Samuiltakin on hyva kirjoittaa, oli se taas Phuketin jalkeen taydellinen paikka vahan rentoutua ja siina sivussa kuitenkin menna kuin tuulispaa. Surat Thani oli hiljainen. Kuolemanhiljainen vaikka onkin yksi etelan suurimpia kaupunkeja. Kukaan ei tuntunut ymmartavan englantia mutta eihan se meita haitannut. Oltiin vahan kavelemassa paikallisten joukossa ja yritettiin loytaa paikka josta yksi Singha olisi saatu, mutta eihan sellaista istuskelupaikkaa sielta loytynyt. Mutta norsua syotin jos se yhtaan lohduttaa. Hotelli oli ihan mukava ja seuraavana paivana sitten lahdettiinkin taas vahan isommalla bussilla kohti laituria. Naiden paatit on kylla lahetetty tanne Suomesta sodan jalkeen...
Samui oli taas turistisaari vaikka vertaa, hihasta vetelijoita ja mita kuuluu huutoja tuli joka puolelta. Eihan sita ns. suomea jaksa talla kuunnella, yritin selitaa heille etta englantia kiitos, ei mitaan hoonon soomen yritysta. Ollaan kuitenkin Thaimaassa. Hiukan jain sanattomaksi massaaaage episodin jalkeen. Yeah, I have a bungalo over there. I can massaaaaage you in your room... NO THANKS! Siella naiset yritti kaapata kainaloon vaikka naisseurueessa olin jo valmiiksi. Sori kaverit, mieluummin suomalainen kuin taalta thaimalainen. Eihan naista silti tiennyt kuka oli nainen ja kuka mies. Meikkia kaikilla. Vietettiin vahan Reetan synttareita, pistettiin hienommat puvut paalle ja lahettiin syomaan. Tulihan maistetua sitten milta krokotiili maistuu. Se on kuin meripossu. Eipa sita paremmin osaa kuvailla mut pirun hyvaa lihaa talta saa tuollaisesta ravintolasta. Nyt on sitten kassissakin Thaimaalainen juhlavampi asustus, hyvin hengittavaa kangasta ettei ihan kuole. Kallishan tuo ruokailu oli, mutta oli se sen vaarti. Maksoi nelisenkymppia, pikkaisen alle euroissa, kolmen hengen ruokailu alkupaloineen ja juomineen. Siita sitten vahan ulkoilemaan brittityttojen kanssa mutta tulihan siina vasy ja eikun nukkumaan ettei paase rapula iskemaan.
Seuraava paiva meni sitten maatessa rannalla, ja vahan Jet Skiita koittamassa. Voisko joku ostaa mulle vesiskootterin kiitos. Olisin tosi tyytyvainen. Vahan meinattiin et mitenkas kay kun seuraavana paivana oli lahto pois Samuilta ja brittitytot lahti vahan ulkoilemaan... Niillahan oli sitten menyt viiteen saakka aamuyolla ja voivoi niita kahta krapulaista kun bussi oli niin tayna etta joutui seisomaan ja oneksi tuo pikkupaati ei hirveasti heilu tuossa merella... Ostelin muuten Samuilta itselleni aika komian rannekorun. Jos se on kadessa viela Suomeen tultaessa, on hintansa ansainnut kun enhan ma saa tata ollenkaan auki. Mut saa olla siina, ei mulla vaan ole niin napparia kasia.
Koh Phangan, ihanat ranat, taydellinen asutus ja pool partyt. Tanne tosiaan koko ajan tulee lisaa porukkaa saarelle, Full Mooneihin mitka on lauantaina odotetaan ainakin pariakymmenta tuhatta ihmista. Olishan tuolla Magic Mushroom Mountain. Mut jos jatetaan se valista. Eilen tosiaan vedettiin aikamoiset allasbileet ja niinkuin Layton asian ilmaisi, Today I'm feeling good, tomorrow I'm feeling shiiit... No mutta ei se tahtia haittaa, heitin suuhun leivan amulla ja paiva on taas kaynnissa. Palataaaan!
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Arriving at Surat Than
Päästiinpäs pois FuckIT:ista ja saavuttiin minibussi kyydillä Surat Thaniin jossa ei olla kuultu ensimmäistäkään massaaaaaage, TUK-TUK, tai TAAXI huutoa. Ihanan rauhallinen tunne vaikka jokainen täällä tuijottaa kun ei noita turisteja täällä liiemmin tunnu käyvän. Bussimatkalla sentään katsottiin leffaa, bussi oli aivan mahtava lukuunotaamatta sitä jenkki-aussi-britti yhdistelmää joiden kanssa meinasi hermot mennä. Onneksi osa niistäkin matkan edetessä nukahti
Täällä sitten tuli vähän efelanttia syötettyä, maksoin siitäkin huvista kaksikymmentä Bhatia (hirvee summa) mutta olihan toista pakko päästä syöttää kun Dumbo veti ympäriinsä keskellä maantietä. Oltiin kosketuksissa paikalliseen kulttuuriin kun käytiin syömässä. "Ravintolassa" jossa kukaan ei puhu englantia, ruoka oli sen näköistä että ikinä nähnytkään mutta sen tiedän että kalaa söin. Mitään muuta en sitten tiedäkään. Ja maha myöskin kertoo sen tälläkin hetkellä. Mutta halpaa oli. Todella isot Singhat kyytipojaksi niin mun mielestä melkein niiden hinnalla syötiin ja saatiin yksi ilmaiseksi. Ettei hinnalla oltu pilattu. Huomenna ei kuitenkaan uudestaan. Mutta matka jatkuu kello 13.00 paikallista aikaa kohti Koh Samoita, häämatkasaarelle... Siellä vähän sitten olisi sunnuntaina tarkoitus juhlistaa iki-ihanan ja nuoren Reetan syndemäpäiviä. Let's get the party started, maybe already tomorrow!
Surat Thai kuittaa, ilman turisteja!
Täällä sitten tuli vähän efelanttia syötettyä, maksoin siitäkin huvista kaksikymmentä Bhatia (hirvee summa) mutta olihan toista pakko päästä syöttää kun Dumbo veti ympäriinsä keskellä maantietä. Oltiin kosketuksissa paikalliseen kulttuuriin kun käytiin syömässä. "Ravintolassa" jossa kukaan ei puhu englantia, ruoka oli sen näköistä että ikinä nähnytkään mutta sen tiedän että kalaa söin. Mitään muuta en sitten tiedäkään. Ja maha myöskin kertoo sen tälläkin hetkellä. Mutta halpaa oli. Todella isot Singhat kyytipojaksi niin mun mielestä melkein niiden hinnalla syötiin ja saatiin yksi ilmaiseksi. Ettei hinnalla oltu pilattu. Huomenna ei kuitenkaan uudestaan. Mutta matka jatkuu kello 13.00 paikallista aikaa kohti Koh Samoita, häämatkasaarelle... Siellä vähän sitten olisi sunnuntaina tarkoitus juhlistaa iki-ihanan ja nuoren Reetan syndemäpäiviä. Let's get the party started, maybe already tomorrow!
Surat Thai kuittaa, ilman turisteja!
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Phuket = Fuckit
Tosiaan Phuket on löytynyt vain laivamtkan päästä Phi Phi Islandsilta, matkakin vei vain puolitoista tuntia vanhalla paatilla missä pelastusliivitkin oli kuivumassa. Mutta ei se todellakaan mitään haitannut. Pistetään vähän tunnelmia silti Phi Phi Islandilta.
14.6
Lähtö Ao Nangilta Phi Phille. Paatti oli rusted from the rain, long time ago. Mutta sama se, perille päästiin.
Saapuminen Phi Phille... Oletko ikinä kuvitellut miltä paratiisi näyttää? Mä tiedän. Jylhät kalliot, vihreät maisemat ja ah, niin ihana ranta. And it's all getting better.
Matkaan tarttui tyttöjen vanha tuttavuus viime reissulta, Leyton suoraan Australiasta. Vaikkakin hän jo kauemmin kierrelyt Thaimaata tällä reissulla kuin me. Löydettiin Guest House joka oli... Huono. Mutta olihan se pirun halpakin että ei kai siitä parane valittaa. Ja samahan se on missä niitä öitä viettää. Paitsi lattialla nukkuminen olisi varmaan ollut mukavampaa jos se ei olisi ollut niin pirun hiekkainen. Eihän siellä huoneessa aikaa tullut sitten vietettyäkään.
Iltahan sitten alkoi yhdellä pienellä bucketilla (100baht) reggae barissa johon tytötkin liittyivät seuraan ensin pistettyään meikit naamalle. Sitten alkoi ne kuuluisat Kinky @ Slinky Beach Partyt! Free bodyshots, buckets, and free shots for dancers!. Eli siis viina ämpäreitä meni... Hmm... Aika monta. Todella monta itseasiassa. Bodyshotin nappasin Reetan mahasta, nam nam. Hyppäsin sitten aika monta kertaa palavan renkaan läpi ja tietysti kukaan ei sanonut että ota ne sandallit pois tai kompastut... Arvatkaa paloiko jalka. Mukava palovamma mutta sehän vaan kaunistaa jalkaa.
15.6
Beach partyn jälkeinen päivä... Hiljainen päivä... Aamiaiselle, Reetalta pikkaisen kananmunaa ja rannalle. Alkoihan se päivä piristyä kun meni mereen lillumaan ja aurinkoon makaamaan. Päivä tuntui muuten menevän kuin siivillä, ja iltasella taas kävelylle. Kävästiinhän me tosiaan Bora Bora Barissa ja häiskillä ei ollut hajuakaan missä kyseinen saari pallolla sijaitsee. Mutta mä tiedän jo. Keskellä ei mitään jossain päin merta. Sieltä sitten Tigeriin yhdelle Singhalle ja katukeittiön kautta nukkumaan. Tiger oli hiukan liian meluinen ja Borassakin tuli esityksiä paljon. Ai niin, Reetan suuhun pistettiin kurkku ja kaveri hakkas siitä miekalla paloja irti kolme sekunnissa... Vähintään. Mutta päivä oli ja meni. Katukeittiöt muuten ihan parasta. Jopa välillä saa eläviä mustekaloja mitä hakataan pieniksi ja vähän paistetaan. Nam!
16.6
Eih, lähtö Phi Philtä kohti Phuketia. Paratiisi jää taakse ja matkustus voi alkaa. Taas johonkin paattiin pariksi tunniksi matkaamaan ja suomalaisia lauluja laulamaan mutta perille päästiin. Sekoiltiin bussin kanssa itsemme johonkin ja saatiin tingattua itsellemme taksi halvemmalla mitä bussi olisi tullut maksamaan Pa Tong Beachille. En jaksa nyt alkaa vielä tätä paikkaa enemmän haukkumaan mutta Phuket on paska paikka. Aivan paska. Huomenna haetaan jostain se meidän taksikuski ja syrjäseudulle Shopping Mall joka löytyi jostain matkan varrelta. Ainiin, Sedula eli Seduction täällä ainoa paikka johon sisäänpääsymaksu, portsarit ja juomat kalliimpia kuin Suomessa. Halpa kopio Onnelasta. Aivan... Toivottavasti huominen on parempi kuin tänään täällä Tallinnassa, better luck next time. Now, Good Night!
14.6
Lähtö Ao Nangilta Phi Phille. Paatti oli rusted from the rain, long time ago. Mutta sama se, perille päästiin.
Saapuminen Phi Phille... Oletko ikinä kuvitellut miltä paratiisi näyttää? Mä tiedän. Jylhät kalliot, vihreät maisemat ja ah, niin ihana ranta. And it's all getting better.
Matkaan tarttui tyttöjen vanha tuttavuus viime reissulta, Leyton suoraan Australiasta. Vaikkakin hän jo kauemmin kierrelyt Thaimaata tällä reissulla kuin me. Löydettiin Guest House joka oli... Huono. Mutta olihan se pirun halpakin että ei kai siitä parane valittaa. Ja samahan se on missä niitä öitä viettää. Paitsi lattialla nukkuminen olisi varmaan ollut mukavampaa jos se ei olisi ollut niin pirun hiekkainen. Eihän siellä huoneessa aikaa tullut sitten vietettyäkään.
Iltahan sitten alkoi yhdellä pienellä bucketilla (100baht) reggae barissa johon tytötkin liittyivät seuraan ensin pistettyään meikit naamalle. Sitten alkoi ne kuuluisat Kinky @ Slinky Beach Partyt! Free bodyshots, buckets, and free shots for dancers!. Eli siis viina ämpäreitä meni... Hmm... Aika monta. Todella monta itseasiassa. Bodyshotin nappasin Reetan mahasta, nam nam. Hyppäsin sitten aika monta kertaa palavan renkaan läpi ja tietysti kukaan ei sanonut että ota ne sandallit pois tai kompastut... Arvatkaa paloiko jalka. Mukava palovamma mutta sehän vaan kaunistaa jalkaa.
15.6
Beach partyn jälkeinen päivä... Hiljainen päivä... Aamiaiselle, Reetalta pikkaisen kananmunaa ja rannalle. Alkoihan se päivä piristyä kun meni mereen lillumaan ja aurinkoon makaamaan. Päivä tuntui muuten menevän kuin siivillä, ja iltasella taas kävelylle. Kävästiinhän me tosiaan Bora Bora Barissa ja häiskillä ei ollut hajuakaan missä kyseinen saari pallolla sijaitsee. Mutta mä tiedän jo. Keskellä ei mitään jossain päin merta. Sieltä sitten Tigeriin yhdelle Singhalle ja katukeittiön kautta nukkumaan. Tiger oli hiukan liian meluinen ja Borassakin tuli esityksiä paljon. Ai niin, Reetan suuhun pistettiin kurkku ja kaveri hakkas siitä miekalla paloja irti kolme sekunnissa... Vähintään. Mutta päivä oli ja meni. Katukeittiöt muuten ihan parasta. Jopa välillä saa eläviä mustekaloja mitä hakataan pieniksi ja vähän paistetaan. Nam!
16.6
Eih, lähtö Phi Philtä kohti Phuketia. Paratiisi jää taakse ja matkustus voi alkaa. Taas johonkin paattiin pariksi tunniksi matkaamaan ja suomalaisia lauluja laulamaan mutta perille päästiin. Sekoiltiin bussin kanssa itsemme johonkin ja saatiin tingattua itsellemme taksi halvemmalla mitä bussi olisi tullut maksamaan Pa Tong Beachille. En jaksa nyt alkaa vielä tätä paikkaa enemmän haukkumaan mutta Phuket on paska paikka. Aivan paska. Huomenna haetaan jostain se meidän taksikuski ja syrjäseudulle Shopping Mall joka löytyi jostain matkan varrelta. Ainiin, Sedula eli Seduction täällä ainoa paikka johon sisäänpääsymaksu, portsarit ja juomat kalliimpia kuin Suomessa. Halpa kopio Onnelasta. Aivan... Toivottavasti huominen on parempi kuin tänään täällä Tallinnassa, better luck next time. Now, Good Night!
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Ao Nang
Vahan ollut heikkoa tama paivittely, vahaisen netinkayton takia. Taalla nayttaa olevan muutakin tekemista olevan kuin netissa pyoriskely. Mutta taalla tosiaan baarissa vedetty pelkkia ampareita, eli taynna viinaa olevia... Ne kylla maksaa aika paljon, melkein jo saman kuin paukku Suomessa. Kalja on edelleen sen 50snt kaupassa. 50snt... Tarviiko viel toistaa? 50snt!
Tosiaan Ao Nangissa oltu melkein koko aika, yksi yo kyllakin vietettiin Krabi Townissa. Missa englantilaiset oli menossa Crab-Eyelle... Ei oikein tyttojen ohjeet toiminut paikallisille. Transportaatio toimii huomattavasti paremmin kuin Suomessa, bussitkin on avolavoja missa vaan istutaan takana. Joissain on jopa kattokin. Mutta huomattavasti mukavampaa se onkin nain taman maan talvi-aikaan kun lampotila nayttaa sita 35 astetta vahintaan.
Seuraava etappi huomenna aamulla on Phi Phi Islands, tamaniltaisen Chan Bar kierroksen jalkeen ja toivotaan etta Australialaiset ystavamme liittyy seuraavaan. Hyvaa matkaa, seuraavaan kertaan.
Tosiaan Ao Nangissa oltu melkein koko aika, yksi yo kyllakin vietettiin Krabi Townissa. Missa englantilaiset oli menossa Crab-Eyelle... Ei oikein tyttojen ohjeet toiminut paikallisille. Transportaatio toimii huomattavasti paremmin kuin Suomessa, bussitkin on avolavoja missa vaan istutaan takana. Joissain on jopa kattokin. Mutta huomattavasti mukavampaa se onkin nain taman maan talvi-aikaan kun lampotila nayttaa sita 35 astetta vahintaan.
Seuraava etappi huomenna aamulla on Phi Phi Islands, tamaniltaisen Chan Bar kierroksen jalkeen ja toivotaan etta Australialaiset ystavamme liittyy seuraavaan. Hyvaa matkaa, seuraavaan kertaan.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Lähtö lähellä
Matka alkoi, joillakin se loppui ennenkuin alkoikaan. Aamulla myöhässä kaikista toimista, puolet tavaroista kotona. Matkaan lähtee siis Reeta, Kalle ja Henna. Yksi on siis tipahtanut jo joukosta.
Reetalla passi kadoksissa, yritetään saada vielä Express passi lentoasemalta mikä on kylläkin jo tilattu Helsinki-Vantaan lento-asemalle. Kyyti onnistui Helsinkiin mutkien kautta, kiitos siitä kuskille joka autonkin itselleen järjesti. Pitkän odotusajan jälkeen Tampereen vahvistukset löysi itsensä Helsinkiin oikeaan paikkaan ja Green Dayn keikka pääsi alkamaan. Kaljateltoilta löytyi dramatiikkaa enemmän kuin salkkareista ja kai sitä kaljaakin meni yksi tai jopa kaksi.
Kaikkien kommellusten jälkeen, keikka oli aivan järjettömän mahtava, että tiedoksi niille jotka kotona sitä miettivät :D Yöpaikkaa etsiessä eksyttiin 11km eri suuntaan, kiitos uusien mahtavien GPS laitteiden. Hihaton paita päällä Helsinki on kylmä ja karu paikka. Kuskille soitto, takaisin ja uusi yritys. Nyt on yö nukuttu ja matka lentokentälle voi alkaa!
Reetalla passi kadoksissa, yritetään saada vielä Express passi lentoasemalta mikä on kylläkin jo tilattu Helsinki-Vantaan lento-asemalle. Kyyti onnistui Helsinkiin mutkien kautta, kiitos siitä kuskille joka autonkin itselleen järjesti. Pitkän odotusajan jälkeen Tampereen vahvistukset löysi itsensä Helsinkiin oikeaan paikkaan ja Green Dayn keikka pääsi alkamaan. Kaljateltoilta löytyi dramatiikkaa enemmän kuin salkkareista ja kai sitä kaljaakin meni yksi tai jopa kaksi.
Kaikkien kommellusten jälkeen, keikka oli aivan järjettömän mahtava, että tiedoksi niille jotka kotona sitä miettivät :D Yöpaikkaa etsiessä eksyttiin 11km eri suuntaan, kiitos uusien mahtavien GPS laitteiden. Hihaton paita päällä Helsinki on kylmä ja karu paikka. Kuskille soitto, takaisin ja uusi yritys. Nyt on yö nukuttu ja matka lentokentälle voi alkaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)