Oletko sä ikinä ajatellut, että meitä rajoittaa vain se, että me ei uskalleta päästää ajatusta oikeasti lentämään ,kun se ei ole normien mukaista. Se, että meidän pitää tehdä keksintöjä, pitää mennä sille saralle että ihmiset pitää meitä omituisina koska ajatellaan jotain sellaista mitä vielä ei ole.
Mutta niinhän se elämässä muutenkin menee. Aina pitää miettiä sitä tulevaisuuden kannalta, mutta miksi me ei voida myöskin ajatella jotain mikä ei edes olisi realistista? Miksi sen aina pitää olla järkevää ja tuottoisaa heti
Kun pitkällä välillä jopa siinä, että ajatus on vain ajatus eikä edes toteutettavissa, on jotain millä lähteä rakentamaan sitä pientä ajatusta mikä pitäisi määrittää normit sun elämään.
Ei, ei sen pitäisi olla vaan aina toisten sanelemista, toisten työntöä sua paikkaan josta kaikki ajatukset ovat vain lapsi, auto, työpaikka. Miksi ei vaikka avaruuslentäjä joka menee toiseen galaksiin? Vaikka se ei mahdollista olisikaan, onhan siinä lähtökohta vaikka suuremmalla ajattelutavalla fyysikoksi joka elää elämänsä sinkkuna koska haluaa omistautua työlleen.
Tämän takia meillä on niin paljon ongelmia maailmassa, meidät asetetaan syntymästä asti muottiin joka meidän kulttuuriimme sopii. Pienet yksityiskohdat saat itse päättää, mutta kaikki muu tuleekin yhteiskunnasta. Ne ketkä siitä poikkeaa, on kuitenkin vain siirtynyt harjoittamaan toista kulttuuria. Miksi me ei enää osata keksiä mitään itse, vaan kaikki pitää aina lähteä seuraamalla muita?
Tässä tulee ihmisen ajattelun rajat.
Ajattele laatikon ulkopuolelle. Me vaan rajoitetaan aina sitä mitä meidän päässä liikkuu ja tapahtuu.
