Mihin maailma on menossa?

Eikö meidän kannattaisi kysyä mihin me olemme menossa? Maailma seuraa meitä monella tavalla ja meidän tekemiset vaikuttavat siihen. Ja miksi me ylipäätään emme tiedä mihin olemme suuntaamassa? Huomaan pohtivani sitä kysymystä välillä, usein ika turhaan. Kyllähän elämä meidät heittää juuri sinne minee olemme menossa. Itse siihen kuitenkin ehkä tarvitsee hiukan vaikuttaa.

Mä haluaisin vain kirjoittaa, kertoa teille enemmän tästä aiheesta, kaikesta muustakin. Mutta silti kädet eivät halua kirjoittaa vaikka pää ajattelee ja miettii. Mä istun Lapissa pienessä huoneessa, kahlittuna tänne kolmeksi viikoksi.

Ainoa tavoitteeni on päästä pois.

Hämillään

Matkaan pienessä kopissa junassa, matkalla kohti Lappia. Mietin tälläkin hetkellä missä pikkuinen vihkoni on jonka sain viikko sitten. Siellä olisi paljon kirjoituksia mitä lukisin mutta nyt se on jossain kadonneena. Se on siellä mihin olen sen viimeksi jättänyt...

Olen nyt hämmästynyt itsestäni, ajatuksistani ja kaikesta muustakin. Mitähän mä juuri oikein ajattelin, mitähän maailmassa tapahtui.

Ehkä kolmen viikon Lapin aika antaa selvyyttä asiaan, voipi olla että tämä väsymyskin osaltaan tähän vaikuttaa.

Miten muka maailma rullaa jos me pysytään paikoillaan?

Valintojen maailma

Valinnat tekevät maailmastasi sitä mitä se on. Jopa ne pienet hetket kun valitset mitä juot baarissa, lähdetkö kymmenen sekuntia aikaisemmin töihin tai mitkä vaatteet pistät aamulla ylle, voi olla merkityksellisiä koko loppuelämäsi kannalta. Baarissa joku katsoo juomasi perusteella millainen henkilö olet, ensivaikutelma. Lähtöaika voi merkitä sitä että jäätkin rattijuopon alle työmatkallasi, koska lähdit kymmenen sekuntia aikaisemmin mitä olisi pitänyt.  Törmäätkö elämäsi ihmiseen ne vaatteet päällä, että hän myöskin jää sinua katsomaan. Vaatteet tekevät paljon toisen ihmisen silmissä.

Mihin valinnat vie ja mihin niistä voit itse vaikuttaa ilman että tuhoat loppuelämäsi. Siinähän se suurin ongelma tuleekin. Et voi ikinä tietää mikä valinta on oikea ja mikä väärä, huomaat ne aina silloin kun on liian myöhäistä. Esimerkkejä on helppo löytää tuhansia, arkielämässä teet jonkinlaisia päätöksiä joka sekunti.

One right choice can't make up a thousand wrong ones.... Or can it?

Mihin mä olen matkalla ja mitä tekemässä?

"Mä en olis halunnut että täs käy näin. Muistat sä vielä niitä kysymyksiä mitä me kysyttiin lapsena? Miten iso on avaruus? Mihin taivas loppuu ja mistä alkaa meri. Miksei mun anneta huutaa jos mul on paha olo. Miks me ylipäätään ollaan täällä jos kaikilla on niin paha olo. Mä uskon kuitenkin että lopussa meil kaikille käy hyvin"

Mä en ole enää varma, mihin mä olen matkalla, se kai riippuu siitä miten päin mä asiaa katson. Sanoin joskus, että mulla ei saa olla liikaa aikaa. Nyt sitä on. Sairaslomalla jalan takia, tuli pieni työtapaturma. Ei paikkaa missä olla tai mihin mennä. Ei enää mitään suunnitelmia mistään, vaikka eihän sellaisia tarvitakaan.

"Mä luulen et rohkeus on sitä et tekee jotain mihin uskoo, vaik pelottaa. Tai vaikka tietää et voi menettää kaiken"

Mä mietin nyt kaiken uudestaan, kaikki mitä mun pitäis tehdä. Kannattaako se tehdä, mitä siitä puuttuu ja mitä siinä on. Matkalla tuntemattomaan, mitä se tuo edessään.

" Jos pidät minusta lupaat poimia minulle kaikki tuikkivat tähdet tummalta taivaankannelta. Jos pidät minusta oikein paljon lupaat noutaa minulle hopeisen kuun taivaalta. Mutta jos rakastat minua
et tee turhia lupauksia."

Mä olen kai luvannut joskus turhia lupauksia. Tai turha on väärä sana. Mä olen tehnyt lupauksia joista mä en ole varma olenko mä ne pitänyt. En tahallaan rikkonut enkä edes vahingossa, vaan jonkun muun asian takia. Mitä ikinä teetkään rakkauden tähden, mihin ikinä pyrit löytääksesi onnen. Mulla onni tulee siitä kun teet jonkun toisen onnelliseksi, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Mutta mä olen luvannut taistella ja ehkä joskus vielä saavuttaa sen mitä nyt ei ole. Mä olen ajatellut menneitä, niitä tunnetiloja mitä oli joskus.

Ei ole koskaan tuntunut yhtä tyhjältä kuin nyt...

Mitä mä olen tekemässä?

Ei mitään menetettävää. Vai onko?

Mä taisin herätä jostain unesta äskettäin. Ehkä mä elin jossain muussa maailmassa kun huomannut mitä ympärillä tapahtuu. Olinko mä näin sokea? Enkö mä tosiaan huomannut mitä toiset haluaa vaan aina koitan jotain ideoitani syöttää eteenpäin vaan sillä verukkeella että mä luulen toisen haluavan sitä. Kun en tiedä itsekään mitä haluaisin. Sain oppitunnin menettämisestä ja oman ajatuksien vankina olemisesta. Mä menetin jotain mikä oli tärkeämpää kuin oma elämä. Voiko jokin olla sitä? Kyllä voi.

Jos pakottaa itsensä pään sisään ja ajattelemaan, pakottaa itsensä laittamaan toisten ihmisten asemaan, voi tuloksena olla jotain aivan muuta mitä olet koskaan halunnut kuulla. Miten huomaakaan omat virheensä ja kaikki minkä on tehnyt väärin. Ei meidän tarvitse mihinkään lähteä etsimään itseämme, se oma itsesi on sinun pääsi sisällä.

Mitä siellä on? Siellä on ne suunnitelmat, ne pienet valheet mitä pääsi sisään on joskus laitettu. Mitä koulussa opetetaan? Mene kouluun, mene uudestaan kouluun, tee töitä loppuelämäsi. Ei! Jokaisen pitää itse huomata mitä haluaa, nähdä sen minkä haluaa. Ei kenenkään muun anna sitä sotkea, päättää puolestasi. Paitsi, neuvoja kannattaa kuunnella ja niistä muodostaa omat tuntemuksesi asiaa kohtaan.

Mä aloin itsekin miettiä omaa matkantekoa, mitä mä siltä haen. Mä hain jotain elämää suurempaa ja toisaalta sainkin sen. Mutta mihin mä olen tästä jatkamassa. Se mihin piti mennä, puuttuu palasia ja ne palaset oli se asia minkä vuoksi sinne oltiin menossa. Ei se kohde, vaan ne muut asiat. Mihin mä olenkaan menossa?