Nyt ollaan oltu taas paratiisisaari Koh Taolla, kavaistiin tuossa pikaiseen myos niinkuin mainostetaan, maailman yhdella kauniimmista saarista. Ei tuo prosyyri paljon kylla valehdellut. Kaytiin snorklaamassa tuhansien kaljoen seassa mitka uteliaana tuli kyttaamaan. Nain yhden teinimutanttininjankin, mutta valitettavasti se vain meni karkuun. Se onkin ollut taman maan ainoa.
Taalla voi siis harrastella vuorikiipeilya, snorkailua, auringonottoa ja sita taman saaren ppatoimista tekoa eli sukeltamista. Eihan mulla tuohon varaa ollut kun tuo visa seta taisi valehdella vahan ja nythan mun visa ei sitten enaa toimikaan. Etta kiitos sille sedalle etta loppumatka menee vahan saastellessa. Revinhan silta munat irti kun taalta paasen.
Mutta olen ma tosiaan paassyt ihan tekemaan kaikkea, en ma nyt ihan rahaton ole ollut ja ei tama nyt niin kallis maa ole etta taalla kauheita rahoja tarttis olla parjatakseen.
Taalla on taydellista, lamminta, ihan mita sa voisit vain paratiisista kuvitella. Tosiaan snorklaamassa kalojen joukossa, kaljojenkin mutta niiden kalojen seassa oli jopa mukavampaa. Niinkuin kaikissa luontodokkareissa kun kuvataan sita kun uit tuhansien erilaisten kalojen joukossa ja kaikki tulevat sua kyttaamaan. Taman ihanuuden saavutti pienella saarella johon maksaa paasta sisalle, jotta se pystytaan sailyttamaan alkuperaiskunnossaan mahdollisimman pitkaan. Siella tosiaan pullotkin olivat kielletty. Koralliriuttojen seassa snorklaus on jotain mita ei ihan pysty kuvittelemaan ennenkuin sen olet tehnyt.
Nyt ma nautin viela viimeisista paivista, huomenna tulee taas lahdettya kohti aloituspaikkaa eli ao nangia. Paatti lahtee satamasta kymmenelta eli tarvii lahtea ysin aikoisiin taalta Sairee Beachilta kohti Mae Haad pieria etta keretaan paattiin. Kuuden ja puolen tunnin matka Suratthaniin josta matka jatkuu kolmisen tunia kohti Ao Nangia. Siella sitten pari paivaa ja keskiviikkona lahto kohti kotia... Nahdaan...
