Paivat juoksee

Onhan tassa tullut taas kaikkea koettua, uudessa maassa synttaritkin tullut vietettya.  Ne oli tuossa viikko takaperin ja pakko myontaa, vaikka ei viime vuosien tapaan sita yokerhossa viettanytkaan, meni ne aika hyvin. Ihmeellista kuin tuo aika juoksee, sitahan vanhenee ennenkuin edes ehtii huomata. Onhan tassa kuitenkin jo tullut kaikkea koettua ja tehtya ja viela paljon on edessapain.

Synttarit siis vietettiin Sam nimisen tyton luona johon tutustuttiin jo ihan taalla alkuaikoina, Lisan ja Michaelin kaverin tyttoystava. Lisa ja Michael oli siis ne kaverit joiden kissaa nyt hoidetaan sen ajan kun he ovat Aasiassa. Michael tuleekin jo takaisin sunnuntaina ja saataisiin olla taalla viela keskiviikkoona saakka mutta nyt mietintamyssyssa jos mentaisiin hostelliin hetkeksi asumaan kun luvassa on kohta jotain erilaista... Synttarit meni muutaman paukun ja grillauksen merkeissa, kylla se kenguru oli taas hyvaa, pakko myontaa. Sielta sitten yolla kotiin ja nukkumaan. Eli ihan mukava paiva mika ei nyt sinallaan mitaan ihmeellista ja uutta suonut mutta laatuaikaa hyvien kavereiden seurassa.

Eli sitten se ihmeellinen asia mika on luvassa. Koska Melbournessa on talla hetkella niinaljon enemman tyontekijoita kuin toita, niin paatimme lahtea hakemaan onnea vahan muualta. Australian sisapuolella kuitenkin matkaa jatketaan, mutta Australia Day:na eli Aussien itsenaisyyspaivana meilla on lennot varattu uuteen kaupunkiin. Kaupungin paljastan vasta myohemmin, mutta sielta meille on molemmille tarjottu tyopaikkoja ja vahan parempaa palkkaakin jopa kuin taalta. Reetalle nyt tullut tyotarjouksia hiukan enemmankin ja itsellenikin odotan hiukan erilaisia vaihtoehtoja mista voisi valita. Vaikka onhan se yksikin aina hyva jos se mut toissa pitaa. Mutta se ei ole tulvavaara alueella jos sita mietitte. Osa siita osavaltiosta kylla on ollut, mutta nekin alkaa jo lahtemaan pois. Taallahan kylla tulvii jo puolessa maata ja toisella puolella on puskapaloja etta siita sitten valitsemaan. Mutta ei siella hataannyta, mihinkaan idioottimaisuuksiin ei rahan takia lahdeta.

Olen nyt viela viimeiset paivat vanhassa firmassa toissa kun niille pari tyota sattui tulemaan ja kylla aina tyo kelpaa. Ja ensi keskiviikkoa odotellessa ja pitaa nahda kaikki kaveritkin ennenkuin tasta lahdetaan. Pari jenkkilaista kaveria on tullut aika hyvin tutuiksi ja pitaa niiden kanssa viela vaihtaa matkasuunnitelmat etta viela Aussien puolella nahtaisiin.

Mutta naihin talla eraa, jotain muutakin oli mutta kirjoitan sitten paremmalla ajalla.

Viime paivien pakinaa

Lauantai-aamu, paiva alkaa lahentya ja lampo hyokkaa tahankin paivaan. Pieni tuuli kantaa itsensa naamaani kun pyristelen silmiani unihiekasta heratakseni uuteen maailmaan. Eilinen pyyhkiytynyt pois katukuvasta, tuo perjantai joka ei enaa hiljainen taida tassa maailmassa olla koskaan. Maailma on erilainen paivatyolaisen silmin viikonloppuisin, se vie pyorteisiinsa jota ei ihmiset voi vastustaa.

Eilen lahdimme matkaamaan kohti vanhaa kamppaa, kun sosiaalinen lama oli sita jota eiliselta illalta haimme, vaikka vaihtoehtoina oli rauhallinen leffailta tai salilla kaynti. Paivan kiertelyn keskustassa lopetti nalan tunne joka valtasi mielen ja kavimme lapi junareissun joka oli matkan yksi mielenkiintoisimmista. Belgrave linja on yksi niista joka pitaa ottaa jos haluaa majapaikkaansa loytaa. Tama oli oikea juna, mutta niin sanottu limited express joka ei pysahtynytkaan ennenkuin vasta tuolla toisen hintaluokan Zone2 asemilla. Menimme paljon ohi oman asemamme ja pakko oli paasta hiukan takaisinpain. Siella olikin lipputarkastajat ja eihan meilla ollut kuin Zone1 liput... Siina hetken karvisteltyamme, huomasimme onneksemme etta toisessa vaunussa menee heilla niin kauan etteivat ehdi tulla tarkistamaan meidan lippuja. Niin hyppasimme ulos Camberwellin asemalla ja rauhassa astelimme kotiin syomaan.

Muutaman kaljan ja ruuan jalkeen lahdimme kohti vanhaa asumusta. Siella joukko iloisia entisia naapureita ottivat meidat avosylin vastaan ja sielta lahdimme kohti Biero baaria, jossa tana iltana vain House musiikki soi. Ei ihan oman mielen mukaista, mutta kaveri oli sita soittamassa jolloin se oli pakko kuulla. Se oli vain yhdet siella ja juttelua, kellaan ei ollut intoa ottaa enempaa ja vain huutaa tisilleen kun musiikilta ei muuta kuulunut. Kuitenkin saimme hiukan keskusteltua tulevasta Ikea reissusta jossa kavimme jo aikaisemmin talla viikolla, mina jo kaksi kertaa etsimassa lihapullia. Sielta pieni halpa joululahja ystaville jotka meidat tanne majoittivat. Mutta eihan sita ilman autoa tanne saa, niin tarvii hairita ihmisia kella sellainen on.

Lihapullat on silti turvallisesti pakastimessa, niita jo muutaman kerran syoneenakin. Ja me paasimme myos aikaisin baarista kotiin, ilman humalatilaa ja nukkumaan. Kissan vietti ulos on mahdoton iltaisin, kun han ei tajua etta ei ole koskaan saanut olla oita ulkona eika tule olemaankaan. Kun kuitenkin olisi jossain vaiheessa yota monkumassa sisalle. Myos hanen mahansa on taysin pohjaton... Muutaman kerran kun antaisi periksi niin meilla olisi tosi paksu ja kompelo katti taalla seurana.

Hyvaa lauantain jatkoa kaikille, tavataan

Uusia paivia

Tyopaikkojen etsiminen, kampan hakeminen ja siivoaminen. Miksi siita ei makseta palkkaa? Olisin jo aika rikas jos siita jotain saisi. Noh, se kuuluu elamaan, ja onhan se valilla ihan hauskaakin huomata mita kaikkea taalla on tarjolla. Talla matkalla haluisin kuitenkin kokea toiden muodossakin jotain taysin erilaista, jotain mika menee johonkin sellaiseen mita en ole kokenut, enka varmaan tule ihan heti kokemaankaan. Niin etta mulla olisi erilaisia vaihtoehtoja kun palaan Suomeen. En viela tieda mita se on, mutta toivon sen loytyvan.

Ensiksi kuitenkin tavoitteena on kerata hiukan rahaa, etta voi lahtea sita jotain hakemaan. Auto pitaisi ostaa mika on aina riskisijoitus mutta muuten ei paase niin hyvin kulkemaan. Ja jos ei mun tuuria kay, niin sen voi jopa myyda ehjana sitten pois aika lahella samoja hintoja milla sen joskus ostikin. Suuria summia siihen ei kuitenkaan kayteta ja sen ostaa automekaanikko kaveri mika myos tarkistaa sen ennenkuin silla yhtaan mihinkaan lahdetaan. Eli helmikuun loppupuolta odotellessa

Jannat paivat on myos josko mulle soitettaisiin huomenna sielta raksahommasta. Vaikka se olisikin vahan huonopalkkaisempaa mutta kun olisi viisi paivaa viikossa niin saisin tarvittavat rahat kerattya matkaa varten. Ja pystyttaisiin asumaan taalla viela hetken. Meinaan Melbournessa. Kylla tama tasta, kohta pitaisi kuulemma synttaritkin elella, neljasosa satasesta kuulemma tulee tayteen. Jos ma vaan unohtaisin sen ja jatkaisin taman ikaisena. Kai se on elaman pakollista pahaa, tuo vanheneminen. Mutta jospa ma menisin katsomaan mita pahoja tuo kissa taas tekee, joskus siihen meinaa pikkaisen menna hermot. On se sopo kun se nukkuu....

Uusi vuosi

Vuosi vaihtui ja joulukin meni jo. Kuukaudessa on tapahtunut taas paljon, enemman mita joskus koko vuotena. Joulu ja uusivuosi Australiassa, jotain erilaista elamaan. Jos lahdetaan siita, etta olimme katsomassa jalkapalloa joulukuun alussa, 23 000 muun ihmisen kanssa. Siis sita oikeaa jaloilla pelattavaa. Ei tuo sarjan taso nyt aivan sita mahtavinta ollut, hiukan parempaa silti kuin Suomessa.

Muutettiin toiseen paikkaan, pieneen lahioon nimelta Hawtorn. Tai oikeastaan paikka on jo East Hawtorn jos tarkkoja ollaan. Tie menee tuossa vieressa, mutta ei niin kauhean liikennoity ole niin aika rauhassa taalla saa olla. Palvelutkin loytyy kavelymatkan paasta, vaikka sinne aina jaksaisikaan kavella, laiska kun valilla on. Kissaa pitaa hoitaa, muuten asuminen on ilmaista joka huomattavasti helpottaa elamista kun tuota tyota ei nain joulun aikoisiin paljoa ole. Taitaa tuntua aika tutulta lauseelta jo, kun aina vaan lomailee. Mutta parempaa on jo nakyvissa. Ensi viikolla ehka, nain ainakin on vahan lupailtu. Mutta ei saa viela nostaa innokkuutta ylos, ei sita koskaan tieda mita tapahtuu. Kissan kanssa menee valilla hermot, se on aina nalkainen ja yrittaa syoda kaiken mika liikkuu ja ei enaa liikukaan, nyt on onneksi hiustenkuivaaja keittiossa milla haadan sen pois meidan ruuan kimpusta. Muuten se tuossa hyorii, kunhan ei vain aina pysyisi kuin liimattuna sisatiloissa ja kun nukkumaan pitaisi menna, han haluaa ulos. Kissat...

Joulu meni vahan erilaisissa merkeissa, 200 ihmisen Castlemainessa kaverin isan luona. Vaikka meille se oli jouluaatto, taalla joulua juhlitaan vasta joulupaivana. Mukava asutus oli kylla keskella ei mitaan, mutta hyvat ruuat saatiin ja sitten nukkumaan. Seuraava aamuna olikin meno Bendigoon jossa naimme matkan ekat kengurut. Eli niita oikeesti on olemassa. Vaikka ne ei taaksepain osaakaan pomppia. Siella tuli sitten alkupaloiksi jattikatkarapuja ja oistereita, uusia kokemuksia. Juhlapaikalla oli sellaiset 30 ihmista, kaljaa, siideria ja viinia niin paljon etta Alko meinaa tulla kalpeaksi sen maaran rinnalla. Sitten kun jalkiruuat, tiramisut sun muut oli pistetty napaan, alkoi vieraat pikkuhiljaa havita ja me sitten siirryttiin yhdentoista aikaan illalla porealtaaseen ja uimaan altaaseen. Siella sitten isantavaen kanssa jatkettiin ottamista kunnes aamulla kohti Hawtornia.

Muuten mennyt rauhallisesti mutta uutenavuotena oli lupa taas ottaa muutama naukku ja sita sitten kaytiin juhlistamassa olemalla rannalla. Lampotila kohosi yli 40 asteen ja Mornington Peninsulassa rannalla oli aika mukava lohoilla. Sielta sitten vanhaan asuinpaikkaan juhlistamaan vuoden vaihtumista, vanhojen tuttujen kanssa Federation Squarelle katsomaan ilotulituksia. Puolisen miljoonaa muutakin oli kompinyt sinne mutta oli siella nahtavaakin kun 9 eri ilotulitusta pamahti kayntiin. Ja tietysti se laskenta 10,9,8....1! tuli koettua. Sielta sitten hetkeksi vanhalle kampalle ja sielta suunta nukkumaan. Ja nain olemmekin vuodessa 2011... Mitahan sekin tuo tullessaan, mahdollisesti jopa enemman paivityksia blogiin.

Huomenna sitten kansallispuistoon tuonne kauas, sielta illalla takaisin.

Elelkaa kiltisti ja hyvaa uuttavuotta!

P.S. Jos ette jotain sanoja ymmarra, lisatkaa pilkut joidenkin kirjainten ylapuolelle niin johan alkaa vaikuttaa enemman suomelta.