Maaseudulla? Onko tää enää edes sitä?

Mulla on hiukan kauhunsekaiset tuntemukset tästä farmityöstä. Tää on ollut ensimmäisen viikon aika helppoa, mutta ollaankin oikeastaan oltu kahdestaan Reetan kanssa. Omistajat muksuineen on hevoskilpailussa, siis osallistujan roolissa. Ollaan nyt pidetty huolta lehmistä ja hevosista, vähän ankoista ja kanoistakin. Yksi kana ei millään suostu antamaan muniansa vaan innokkaasti niitä hautoo. No pitäkööt. Tuota strutsin munaa ei raaskittu hajottaa kun ei tiedetty mitä sillä tehtäisiin. Iso omeletti?

 Tämä on niin keskellä ei mitään, silti ääniä kuuluu enemmän kuin kaupungissa. Milloin tuuli ujeltaa, milloin hevonen hirnuu naaman vieressä. Ja pilkkopimeää. Vaikka ei se niin haittaakaan, kyllä sitä odottaa jo tässä vaiheessa kaupunkiin pääsyä. Ollaankin oltu täällä jo viikko. Vielä en tiedä millaisista päivistä saadaan palkkaa, ainakin niistä kun ajellaan traktoreilla. Koskahan sitä aletaan tekemään, en oikein tiedä. Puimuri ainakin on lähiaikoina pestäväksi. Meneeköhän päivät nopeemmin jos on jotain töitä vaikka ei olisikaan niin mielekästä työtä? No sen kai näkee kohta. Huomenna tai keskiviikkona omistajat tulee takaisin, siitä se työrupeama kai alkaa mikä kestänee sen koko kolme kuukautta. Mikähän meitä odottaa nurkan takana? Mä en tiedä, mä en tiedä haluanko tietää.

Reeta sentään pääsi kerran jo ratsastaa, mä ajattelin että valjastan itelleni lehmän ja koitan sillä. Reeta taitaa pysytellä noissa hevosissa. Olen jo muuten napannut aika monta hämähäkkiä ja hiirtä. Meinasin saada sen pirun rotankin tänään kiinni. En saanut.

Täällä kaiken takana

Miten voi aika juosta mutta samalla tietyissä tapauksissa olla täysin paikoillaan? Tajuttiin juuri että kun kolmen kuukauden päästä tullaan hetkeksi Suomeen niin siitä on silloin melkein vuosi kun viimeksi koto Suomen nähnyt muuten kuin kuvien välityksellä internetistä. Sitä myös miettii, onkohan kaikki samanlaista kuin se oli, vai onko siellä jotenkin asiat toisin? Ainakin mitä on aikaa yrittänyt seurata, ei siellä taida mitään mullistavaa olla tapahtunut.

Viimeinen päivitys taitaa olla Brisbanen seuduilta, kerran pitikin hiukan päivitellä mutta silloin tuli tiettyjä katkoksia tuossa netin ja kirjoituksen suhteen niin eihän sitä tullut sitten mitään laitettua. Mutta jos palataan vielä viimeisiin Brisbanen tapahtumiin. Viimeisenä viikkona kun olin muutaman päivän töissä, niin tulihan sitä kahdesta apikkaa tarjous pysyvään työhön. Juuri silloin kun oli lähdössä. Niinhän se maailma tuntuu aina menevän, kaikki hyvä tulee silloin kun siitä joudut kieltäytymään. Mutta vähän valoisammilla asioilla niin olihan meillä nuo läksiäiset joissa sitten eksyttiin ensimmäistä kertaa yökerhoon. Joukko hajosi jo alkumetreillä ja kaikki oli ihmeissään mitä tehdään mutta puolet toiseen suuntaan ja toinen puoli toiseen. Siinähän se ilta meni ihmetellessä että aika samanlaista kuin Suomessa, paitsi hinnat hiukan kalliimpia. Ja lopussa toinenkin joukko löysi meidät niin ilta jatkuikin siitä aika nopeasti jo nukkumaan päin.

Seuraava etappi oli Gold Coast. Turistiparatiisi vailla vertaa, hyvä paikka käydä viikon kaksi jos lompakossa pullottaa jotain ylimääräistä mille et keksi mitään tekemistä. Meillä sitä nyt ei ollut niin paljon, mutta saatiin silti mukava loma aikaiseksi. Rannalla tuli hiukan aikaa vietettyä, kun yhden päivän jopa aurinko paistoi. Uimaan pääsi vain tietyillä pienillä sektoreilla jotka oli lipuin merkitty. Pohjavirta vie pienet mukanaan ja kyllä tuntui vähän isommankin vievän. Eihän siellä pystyssä pysynyt aaltojen takia ja tuuli ujelsi mukavan pienen hiekkapuhalluksen ihoa vasten joka tuntui kuorivan viimeisenkin kerroksen pois minkä aurinko vielä oli jättänyt. Ainiin, käytiin me sentään Hard Rock Cafessakin. Ensimmäinen kerta.

Hervey Bay. Ainoa sana mikä sitä voisi parhaiten kuvata on: kuollut... Vaikka joku väitti siellä viidenkymmenen tuhannen ihmisen asustavan, ne oli varmaan vajonnut jo maan alle. Eihän siellä tapahtunut mitään eikä sitäkään vähää. Tai niin olihan sielläkin ranta missä jopa pystyi mukavasti lämpimässä vedessä uimaan ja ei tuulikaan häirinnyt yhtään niin paljoa mitä sitten taas Kultarannikolla. Yhdeksältä illalla saavuttiin kaatosateen säestämänä pelipaikalle ja ilman hostellivarausta tai mitään. Löydettiin kyltti seinästä jossa jotain mainostettiin ja päätettiin ottaa sinne puhelu. Sieltä nyt sattui paikka löytymään, parisängyllä varustettuna. Enemmän pienen kodin tuntuinen kuin normaali hostelli. Sänkypaikkoja oli vain 28 ja neljä yksikköä jossa jokaisessa oma vessa ja keittiö. Löydettiin myös lappu respan ovesta jossa tarjottiin ilmaista asumista siivousta vastaan. Eli meistä tuli hujauksessa hostellisiivoojia. Pääosin pyörillä liikuttiin siellä joten tuli hiukan urheiltuakin. Jotenkin omituiselta kuitenkin vaikutti niinkin kuolleen paikan pienimmässä hostellissa alkoi kerran kuulua tuttua kieltä ja olikin pakko vähän hämmentää matkakumppaneita ja kysäistä suomeksi miten matka on mennyt. Omituisten katseiden jälkeen alkoi vähän enemmän juttua tulemaan ja sitten loppuaika menikin mukavammin ilman tylsyyskuoleman kouristuksia. Ainakaan niin pahoja. Tulihan sitä heidän kanssa baari-illan jälkeen pyöräiltyä mäkkiinkin ostamaan muutama burgeri. Ihanaa olla Suomalainen...

Sitten toiseksi viimeiseen etappiin olikin hiukan matkaamista. 2828km jos ihan tarkkoja ollaan. 27 vietettyä tuntia bussissa matkalla Sydneyyn, alkoi jo bussikiintiö olemaan hiukan täynnä. Aamulla sitten seitsemän aikaan keskellä Sydneyn keskustaa, oikein tiennyt mitä tekisi. Nyt oli kuitenkin hostelli valmiiksi varattuna ja kamat kantoon. Kirjauduttiin sisälle aamukahdeksalta jonka jälkeen päätettiin katsastaa Sydney päivässä. Tuli nähtyä oopperatalo, (joka on pienempi kuin kuvissa eikä edes niin hieno) eksyttyä Botanic Gardeniin tuhansien jättilepakoiden keskelle, käytyä katsoamassa ”kuuluisa” Kings Cross joka sekin aika mitäänsanomaton. Mutta kokonaiskuva oli aika mukava. Ehdottomasti takaisintulemisen arvoinen. Matka jatkui seuraavana aamuna 7 aikaan junalla ja bussilla eteenpäin. 8 tuntia ja 20 minuuttia vielä matkaamista.

Päästiin sitten sellaisen paikkaan kuin Gilgandra jossa meidät poimittiin kyytiin. Siitä vielä autolla 60 kilometriä keskelle tosiaan ei mitään. Täällä ollaan sitten farmilla jossa on hevosia, lehmiä, koiria, kanoja, lampaita, sokea vuohi ja strutsi. Voi olla että unohdinkin jotain mutta siinä nyt pääosin kaikki. Täällä ei ole lähellä mitään mutta katsotaan nyt miten pärjätään, vaikka kyllä kaupunkipoikaa jo hiukan hirvittää. Täällä ollaan vielä kolmisen kuukautta...

Jos en ole missään ja keskellä ei mitään, niin missähän mä oikein olen? Täällä...

Brisbane - Gold Coast - Hervey Bay