Muutama päivä Brisbanea

Lukasin tuon edellisen tekstin niin sain siitä itsekin vähän väärän käsityksen. Eli oikaisenpa nyt yhtä asiaa. Vaikka mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, ei se aina ole ollut huono asia vaan joskus on ihan kivaa hypätä aivan täysin tuntemattomaan. Kun ainakin tähän mennessä on näyttänyt että silti pärjätään. Tänään olin taas kolme tuntia auttelemassa yhdessä paikassa jossa olen jo monta kertaa aikaisemminkin ollut. Sade vaan haittasi työtä niin paljon että kolmen tunnin jälkeen oli pakko lopettaa työt. Mutta jokainen tunti on aina lisää rahaa matkusteluun. Kaksi viimeistä Brisbane päivää meneekin töissä vanhan työnantajan kautta Suncorp stadionilla. Mitähän siellä teen, sitä en yhtään tiedä. Huomenna pitäis olla täysi päivä ja perjantaina lyhkäsempi niin kerkeen ostaa uudet kengät itelleni kun kuulemma sellaiset tarviin ja valmistautuu perjantai iltaan.

Oltiin isossa maailmanpyörässä muuten lauantaina. Aika mahtavat maisemat 60metrin korkeudesta. Joternkin erilaista olla taas niin korkealla pienessä peltipurkissa kun Reeta heiluu puolelta toiselle heiluttaen koria. Sen jälkeen olikin vuorossa nykytaiteen museo. Ei ihan mun mieltä lähellä tuo oikeen ole, mut olihan se silti kokemus. Sitten kierto keskustassa ja oli ihan mahtava päivä. Nyt mun on pakko etsii meille farmipaikkaa niin pidetäänhän lippu korkealla Suomessakin.

Niin se aika etenee

Eilen taisi tulla tasan puoli vuotta kuluneeksi siitä kun ensimmäiset askeleet otettiin Australian kamaralla. Toisaalta aika on mennyt tosi nopeasti, kun miettii että ei ole vielä ehtinyt nähdä oikeastaan mitään siitä mitä oli suunnitellut. Eikä oikein mikään olekaan mennyt suunnitelmien mukaan. Mutta niinhän se reippureissaajan elämä on. Tosiaan on tullut tehtyä jos minkälaisia töitä, taisin mainitakin asbesti purun ja tavaroiden siirtelyn, nyt olin pidemmän aikaa pistämässä myrsky ja kattovesi putkia yhdellä työmaalla, mutta valitettavasti jouduttiin sieltä lähtemään niin työt loppui. Maannakertajat eivät olleet tehneet kunnolla hommiaan. Mutta jos hyvin käy, niin tiistaina takaisin sinne. Tällä viikolla neljä päivää töitä, onhan sekin jo jotain, viisi päivää on kuitenkin tavoite.

Lauantaina olisi vuorossa vähän markettien ja näyttelyiden kiertelyä, saa nähdä millaista sekin on. Mukava kuitenkin käydä katsomassa jotain mitä voi verrata kotisuomeen. Noissa näyttelyissä kuitenkin niin paljon kiertänytkin, kuten markkinoillakin...

Se olisi muuten kohta viimeinen viikko Brisbanessa. Siitä sitten ties minne. Farmityötä kovin haetaan, hetelmänpoiminta nyt ei ole ihan ykkösvaihtoehtona, mut jos ei muuta saa, niin se on varmaan pakko ottaa. Eläinfarmi missä saisi myös asua on nyt päällimmäisenä ajatuksissa. Ei tiedä miten käy vaikka kovin koitetaan. Sehän taitaa olla se pääasia. Ensi perjantaina olisi myös aika mennä ensimmäistä kertaa Australiassa yökerhoon juomaan. Uskokaa tai älkää, se olisi eka kerta puoleen vuoteen...

Olen miettinyt kaikkea mitä matkailuun liittyy, hyviä ja huonoja puolia. Vaikeaa on töiden löytäminen, kämpän hankinta hetkeksi ja pienet kulttuurilliset asiat. Mutta hassuinta on, että kaikkein vaikein asia on lähteminen. Tapaat uudet ystävät ja alat tuntemaan kaikki paikat. Sitten jätät sen kaiken taakse tietäen ettet välttämättä koskaan enää palaa tai näe niitä ihmisiä enää koskaan. Se on se vaikein asia matkustamisessa.

"It´s not where you come from, it´s where you are going"

Vihdoin netti

Kesti hetken aikaa ennenkuin sain netin koneeseen, kun se ei asunnon hintaan enää kuulu. Hankkimisen jälkeen kuitenkin aikaa kului siihen että antoivat väärän sim-kortin tungettavaksi koneeseen. Mitään älyttömiä netissä ei silti voi tehdä, mutta perusjutut kuitenkin kun täälläpäin netti ei tule nopeuden mukaan niinkuin Suomessa vaan sen mukaan kuinka paljon käytät sitä. Eli paketteja on mokkuloiden kanssa 500MB:stä 12GB:hen eli ei mitenkään hurjasti. Tietysti näitä saa yhdistettyä muuta tulee sein pikkaisen kalliiksi. Jos olisi kiinteä nettiyhteys niin voisi saada sen jopa 200GB:hen, mutta sellaista luksusta meillä ei ole. Mutta perustarpeet tämä nyt täyttää.

Brisbane on hiukan pienempi kooltansa kuin Melbourne, iso kaupunki kuitenkin. Asutaan omakotitalossa aika lähellä keskustaa, niin että se pilkottaa toisten talojen yli. Meitä asuu täällä kuusi, kaksi ranskalaista, kaksi englantilaista ja me. Hyvin ainakin on mennyt tähän asti, kunhan ei kaikki ole keittiössä samaan aikaan. Mutta täällä on jotain mitä Melbournessa ei ollut. Jättimäisiä hämähäkkejä ja lepakoita. Niitä pieniä suloisia pieniä mustia lentäviä otuksia mitä Suomessa näkee, on välillä pienen koonsa takia jopa vaikea huomata, mutta täällä ei ole sitä pelkoa. Jos ei joutsenta oteta mukaan, nämä lepakot varmaan koonsa puolesta pystyisi syömään minkä tahansa Suomessa majailevan linnun suuhunsa. Ainiin, taitaa Suomessa kurjetkin olla vähän isompia. Mutta kun siipien kärkiväli on lepakolla yli metri niin alkaa olemaan jo komian kokoinen. Vai mitäs meinaatte. Ja ihan suurimpia hämähäkkejä ei olla nähty, mutta kymmenisen senttiä pitkiä nekin on, eli jo ihan sen kokoisia etten mene niitä sörkkimään. Tietysti liskoja sun muita opossumeja on paikat täynnä.

Töitä olen nyt hiukan tehnyt, en niin paljon kuin olisin toivonut mutta edes hiukan. Tulvasiivoajasta asbesti purkuun ja kaikkea siltä väliltä. Onhan se mukava koittaa kaikkea uutta, sitä ainakin tuolta työnvälitystoimiston kautta saa tehdä. Mutta kuukauden päästä on lähtö täältä jollekin farmille, jos vihdoin olisi enemmän kuin pari päivää viikossa töitä. Huomenna ja ylihuomenna kuitenkin on sen takia tekemistä kun pari paikkaa missä olen ollut piti musta niin paljon että halus uudestaankin. Mutta pitäkää taas huoli itsestänne.