Tiistai toivoa täynnä

Vai onko sittenkään? Taas yksi vapaapäivä, nätti päivä näyttää tästä ehkä muodostuvan. Kun vain lähenisi tuota kolmeakymmentä keli, niin voisin tuohon Albert Parkkiin mennä katselemaan mustia joutsenia ja kirjoittelemaan. Kun täällä sisällä se tuntuu jotenkin turhalta. Vaikka sehän on omaa mielialaa vaan. Vaikka mä kuinka pidän tästä paikasta, välillä kun sataa, tää muistuttaa liikaa Suomea. Mä en halua tuon veden tippuvan taivaalta, haluan että aurinko paistaa. Tiedätte varmaan siellä mistä puhun. Ja saan valittaa, koska sen takia me myös tänne tultiin, että täällä olisi lämmin. Te olette jääneet sinne. Eli, kaikki suuntaa nyt lämpimään ja pois ne tekosyyt.

"That's the funny thing about fate... if you don't follow, it will drag you where it wants to go."
Hassua kuinka nuo sanat jäikin pyörimään päähän. Noinhan se vähän on, kaikki asiat sut aina johdattaa samaan suuntaan. Miettii vaan mikähän se suunta on, mutta kai sen huomaa jossain vaiheessa, tai ei koskaan. Nyt kuitenkin se ohjasi tänne, täältä hakemaan jotain mitä en Suomesta koskaan löytänyt. Ehkä sitä ei koskaan sieltä pitänytkään löytyä. Uskokaa pois, mä etsisin sitä joka kallionkolostakin. Täällä olo on paljon rauhallisempi ja levollisempi. Vaikka välillä vituttaa raha-asiat ja työt näin selvästi sanoen, niin ei tarvi silti stressata niin jokapäiväisistä asioista kuin ennen.


Sitten tuon pienen psykoanalyysin jälkeen pitänee kertoa että joulun aikoisiin muutetaan kuukaudeksi kissavahdiksi. Siinä pitäis jo hiukan säästää rahaa joulua ja laskuja varten. Laskuja nyt tuntuu Suomessa riittävän. Kunhan ne on pois kun täältä joskus kotiudun, niin mä olen tyytyväinen. Ehkä jos jopa jotain säästössä niin vielä tyytyväisempi. Katsotaan sitä joskus kun tuo aika lähemmin koittaa.


Kohta lähden tuonne Vietnamilaiskortteliin ostelemaan vähän lihaa ja ehkä jopa kalaa, kun se on huomattavasti halvempaa siellä. Ja tuo raha nyt on hiukan kortilla niin katsotaan mitä mukaan mahtuu.


Eli nähdään taas, tänään syödään hyvin.

Heinäsirkat

Miten äänekkäitä otuksia ne voi olla? Paljon äänekkäämpiä kuin te luulette. Luulin kun täällä on nyt kesän lähestyessä alkanut kuulua järjetöntä meteliä hetken aikaa iltaisin, että joku porailee metalliin kuluneella puuterällä. Not so nice. Kerran kysäsin naapurilta että mistä ihmeestä tuo ääni tulee ja hän rauhallisesti sanoi vaan että heinäsirkat. No enhän mä sitä uskonut kunnes eilen päätin mennä ulos illalla katsomaan. Ääni tosiaan tuli puista, eikä mistään asunnosta. Että tällaisia heinäsirkkoja täällä.

Viikon luontodokkari tuli siinä esiteltyä, erilaista elämää Australiassa. Kohta on joulu ja täällä alkoi kesä. Yli 30 astetta kaksi päivää peräkkäin ja näin sen pitäisi myös jatkua. Ah, ihanaa. Mulla oli kaikenlaista muutakin kirjoitettavaa, mä palaan siihen koska mä haluan nyt ottamaan hiukan aurinkoa ja rusketusta pintaan.

Nähdään taas

Mitä mä teeeeen?

Ensin oli ajatus päässä: "Kahdeksasta neljään, huutaa tyhjyyttään joka tyhjyydellä täyttäisi tyhjimmänkin pään." Se oli oikeastaan ajatus siitä työstä mitä täällä puuhaan, eihän se mitään ajattelutyötä nyt ollutkaan. Mutta mä en oikein tiedä, tulinko sitä pakoon Suomesta vai mitä tulin hakemaan. Ehkä uusia kokemuksia enemmänkin niin eihän tuo välttämättä haittaa. Mutta sitten työt väheni ja pitikin miettiä mistä sitä rahaa saisi. No nyt on muutama vaihtoehto mitä ajattelin, ainakin olisi uutta kokeiltavaa. Tärkein täällä olo ehkä on kyllä nähdä jotain erilaista kuin Suomi, tuon ihanan tyttöseni kanssa. Ja kyllä mä olen elämästä täällä nauttinutkin.

Hankkisin itselleni RSA todistuksen, eli vähän kuin suomalaisen anniskelupassin. Sehän tarkoittaa että voin mennä vähän tekemään baarimikon hommia. Hmm.. Mitähän siitä tulee, en mä ole koskaan koittanut tuollaisia hommia. Tai niin, olinhan mä jossain vaiheessa elämää, aikoja sitten, antamassa ihmisille mitä ne halusi tiskin takaa, mutta tuo vaiettu pieni hetki elämässä jääköön omaan arvoonsa. Ja ei, en ollut siellä tiskin takana salaa, enkä viemässä mitään. Ei sitä kyllä taida parhaimmallakaan tahdolla silti sanoa baarityöksi. Kertahan se on ensimmäinenkin ja saahan siitä jotain kokemusta mitä voisi Suomessakin käyttää.

Toinen on myyntityö. Yksi olisi, jos menisin tarjoamaan yrityksille ilmaista kokeilua vesiautomaatteihin. Ei nyt pitäisi olla niin hirveän vaikeaa koska tuote on kuitenkin ilmainen. Siinä tietysti vain provikkapalkka, mikä ei kuitenkaan ole huono siihen verrattuna, että vaan kävelet toimistoon kysymään haluaisitteko jotain ilmaista. Pitää miettiä ja kartoittaa vaihtoehtoja. Viimeinen vaihtoehto olisi perinteinen raksatyö, mistä ei nyt saa niin hirveästi palkkaa Ausralian mittapuulla, mutta Suomeen verrattuna kuitenkin pirun hyvin. Eli, päätösten aika.

Jotenkin piti vapaapäivät kuluttaa täällä, niin pitihän sitä leffassa käydä. Kaksi kertaa. Täällä se menee juosten tarjousten perässä, niitä tietysti löytyikin ja toinen leffa käytiinkin katsomassa ilmaiseksi. Facebook elokuva, joka kertoi tämän multimiljoonasivuston perustajasta ja siitä katkerasta tarinasta kuinka raha pilaa parisuhteet. Toinen oli Due Date, tiedä onko vielä Suomessa leffateattereissa, mutta krtoi kahdesta miehestä jotka tapahtumat saattaa yhteen. Komediaa, välillä vähän jopa mustaa huumoria mutta ihan piristävä kokemus. Pitää jotenkin vielä saada houkuteltua tuo toinen osapuoli vielä katsomaan jotain scifi-leffaa niin Bravo! Ei taida onnistua, mutta ainahan pitää haaveilla. Siksi mä täälläkin lottoan.

Vielä ensi viikolöla ainakin muutaman päivän menen tuonne samaan paikkaan töihin, sitten ajattelin jotain noista muista jutuista kehitellä. Erilaisia kokemuksia pitää hankkia, jos ei jotain osaa niin sitten koitetaan sitä toista. Täällä on muuten jo aika lämmin, nautin tästä 25 asteen lämpötilasta ja kun aurinko lämittää aamulla ikkunasta. Puut ovat vehreitä ja kukat kukkii. Siitähän se kesä lähtee.

Kaikille niille jotka sanoo kun olis aikaa tai rahaa niin tekisin itsekin. Ei se siitä ole kiinni, se on ihan omasta päästä ja viitsimisestä. Ei meilläkään mitään rahaa ollut, mutta meillä oli se tärkein asia. Motivaatio tehdä muutoksia elämässä!

Elämää

Nyt on näköjään vierähtänyt jo tovi täällä ollessa, ei sitä ajan kulua edes oikein huomaa. Huomannut myös stressitason laskun siitä kun Suomesta lähdin, hiukset pysyvät päässä ja elämä on paljon rauhallisempaa. Ei tarvitse murehtia asioita niin paljon. Meillä on täällä mahtavia kavereita, niiden kanssa tulee viikonloput vietettyä ja viikkoillat menee vähän arkisimpien olojen parissa. Vieläkin etsin jotain toista työtä, vaikkakin eihän tässä kaupungissa niin hirveän kauaa enää olla. Mutta kun on mahdollisuus parempaan, siihen pitää mielestäni aina pyrkiä. Ja jokainen asia mikä auttaa elämässä eteenpäin, parempaan elämään, se on tavoittelemisen arvoinen asia.

Vapaapäivä ja tiistai. Tänään olisi leffat halvempia kuin muulloin koska tiistai on erikoispäivä elokuvissa. Voisipa jopa harkita menemään, koska muuten leffat täällä on vähän liian kalliita mun makuun. Tietokone on vähän reistaillut viime aikoina, niin ei ole päässyt mitään tämän kanssa tekemään, huomaa kuinka arvokas kapine tämä todellisuudessa on. Työnhaku, kartat yms auttavat jokapäiväisissä askareissa.

Täällä olisi niinpaljon tekemistä, hiukan pitää nyt kyllä kerryttää lompakkoa että niistä pääsee nauttimaan, mutta tavoitteena on tästä kaupungista lähtiessä olisi varaa mennä tekemään jotain huisin hauskaa. Se talo josta puhuin aikaisemmassa blogissa, onkin 88 kerrosta korkea. Sinne hissillä ylös niin voi maisematkin olla jo aika mielenkiintoisia. Pääsin jo kerran töistä tullessa aikamoisen sillan päälle, josta näkymät oli myös mahtavat. En tiedä mutta veikkaan että Juutinraumalta olisi näkymät yhtälailla korkealla.

Mutta nyt, lähden keskustaan ja palaan taas asiaan kun saan hiukan mietittyä mitä tässä ollaan oikein puuhailtu