Tiedän, jäi tänne kirjoittamatta matkan loppu ja kaikki se mitä viimeksi koettiin. Mutta ei enää tuntunut sitä paloa kirjoittaa mitä ehkä aluksi ja vielä Thaimaassa. Halusin kirjoittaa jotain enemmän kuin pelkän "oli vihreää". Ei se täyttänyt siille annettua tarkoitusta. Yrittäkää ymmärtää mitä tarkoitan.
Voin vielä pistää omaksi huvikseni tänne ne viimeiset viikot Australian maalta.
Lopetettiin farmityöt että poltettiin 300 istutettua puuta ja pelto mitä oli kasvatettu kolme vuotta lampaiden käyttöön. Minähän sanoin etten tykkää siitä paikasta.
Viimeiset kolme viikkoa Melbournessa meni kuin siivillä. Käytiin vihdoin ja viimein Eurekassa, tuossa jättimäisessä pilvenpiirtäjässä. Kyllähän taisin siitä jo teille mainita kymmenen kuukautta sitten. Asuttiin Brunswickissä, mikä on boheemilähiö noin nelisen kilometriä keskustasta pohjoiseen. Talossa pariskunnan kanssa sekä koira. Tuo pieni mutta paksu, musta ja silmät kuin pienellä lapsella joka haluaa maistaa elämänsä ensimmäistä nallekarkkia. Aina nälkä, ei ikinä tarpeeksi ruokaa. Se on kai parhain kuvaus tuosta meillekin rakkaaksi tulleesta Matilda koirasta. Viimeiset kerrat vanhojen kavereiden kanssa juomassa ja syömässä ja tätä kirjoittaessa muistan jo nyt kuinka ikävä mulla on niitä kaikkia hulluja. Jopa Egansin poikia joiden kanssa oppisin tekemään hommia ja viettämään aikaa työajan ulkopuolellakin.
Me nähdään vielä!
