Mulla on hiukan kauhunsekaiset tuntemukset tästä farmityöstä. Tää on ollut ensimmäisen viikon aika helppoa, mutta ollaankin oikeastaan oltu kahdestaan Reetan kanssa. Omistajat muksuineen on hevoskilpailussa, siis osallistujan roolissa. Ollaan nyt pidetty huolta lehmistä ja hevosista, vähän ankoista ja kanoistakin. Yksi kana ei millään suostu antamaan muniansa vaan innokkaasti niitä hautoo. No pitäkööt. Tuota strutsin munaa ei raaskittu hajottaa kun ei tiedetty mitä sillä tehtäisiin. Iso omeletti?
Tämä on niin keskellä ei mitään, silti ääniä kuuluu enemmän kuin kaupungissa. Milloin tuuli ujeltaa, milloin hevonen hirnuu naaman vieressä. Ja pilkkopimeää. Vaikka ei se niin haittaakaan, kyllä sitä odottaa jo tässä vaiheessa kaupunkiin pääsyä. Ollaankin oltu täällä jo viikko. Vielä en tiedä millaisista päivistä saadaan palkkaa, ainakin niistä kun ajellaan traktoreilla. Koskahan sitä aletaan tekemään, en oikein tiedä. Puimuri ainakin on lähiaikoina pestäväksi. Meneeköhän päivät nopeemmin jos on jotain töitä vaikka ei olisikaan niin mielekästä työtä? No sen kai näkee kohta. Huomenna tai keskiviikkona omistajat tulee takaisin, siitä se työrupeama kai alkaa mikä kestänee sen koko kolme kuukautta. Mikähän meitä odottaa nurkan takana? Mä en tiedä, mä en tiedä haluanko tietää.
Reeta sentään pääsi kerran jo ratsastaa, mä ajattelin että valjastan itelleni lehmän ja koitan sillä. Reeta taitaa pysytellä noissa hevosissa. Olen jo muuten napannut aika monta hämähäkkiä ja hiirtä. Meinasin saada sen pirun rotankin tänään kiinni. En saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti